Elokuva
Erilaisten tarinoiden kertojana tunnetuksi tullut Terry Gilliam on ohjannut vaihderikkaalla urallaan mm. Monty Python –elokuvia sekä mestariteokset Brazil – tämän hetken tuolla puolen (1985) ja Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa - Fear and Loathing Las Vegas (1998). Absurdin huumorin taitajana Gilliam on pyrkinyt aina hätkähdyttämään ajatuksenjuoksullaan ja tarjoamaan katsojilleen valtavirrasta poikkeavia esityksiä. Vuonna 2005 valmistunut Grimmin veljekset eroaa kuitenkin miehen aikaisemmista tuotannoista melkoisesti, monessakin suhteessa.

Wilhelm (Matt Damon) ja Jacob (Heath Ledger) Grimm ovat kaunopuheisia keskiluokan huijareita, jotka rämpivät isoa rahaa vastaan läpi Ranskan miehittämän Saksan puhdistamassa kylän toisensa jälkeen haamuista, demoneista, noidista sekä kievareiden oluesta ja riettaasta naisseurasta. Kuuluisat Grimmit ansaitsevat elantonsa taikauskoisten ihmisten kustannuksella, sillä he osaavat rakentaa parin avustajan voimin kiertävän teatterinsa puitteet taidokkaasti suurilla sanoilla ja uskottavilla lavasteilla.

Parivaljakon menestyksekäs rillumareitaival päättyy kuitenkin odottamatta erään onnistuneen keikan jälkeen, kun ranskalainen sotilaspartio vangitsee heidät. Keinoja kaihtamaton kenraali Delatombe (Jonathan Pryce) on avun tarpeessa ja antaa veljeksille kaksi vaihtoehtoa: kuolla sekopäisen mestarikiduttaja Cavaldin (Peter Stormare) käsittelyssä tai auttaa heitä mysteerin selvittämisessä. Lyhyeksi jäävän suostuttelun jälkeen Grimmit ovat odotetun auliita yhteistyöhön ja uusi, upea seikkailu on valmis alkamaan.

Tällä kertaa kyseessä ei tosin olekaan läpihuutojuttu tai kilpailevan huijariporukan häätäminen paikalta. Syrjäisestä kylästä on kadonnut selittämättömästi lapsia viimeisten viikkojen aikana. Syyksi epäillään kummittelevaa metsää, jonka puut osaavat liikkua ja kätkevät sisälleen unohdetun tragedian. Grimmeille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa tieteellisiin termeihin puettu teatterinsa taistelusuunnitelmaksi ja selviytyä tehtävästä kunnialla läpi. Apua taipaleella antaa myös kaunis metsästäjätär Angelika (Lena Headley), johon Jacob rakastuu.

Grimmin veljekset ja sen sammalverhoinen satumaailma rakentuvat alleviivaten mm. klassikoista Punahilkka, Lumikki ja seitsemän kääpiötä, Prinsessa Ruusunen sekä Hannu ja Kerttu. Edellä mainittujen lisäksi tarinassa on lyhyitä viittauksia lukuisiin muihin tunnettuihin hahmoihin, jotka ovat tulleet tutuiksi iltasatujen merkeissä. Elokuvan idea yhdistää tunnettuja elementtejä on mielenkiintoinen ja toimii yllättävän hyvin. Gilliam on saanut taitavasti liitettyä palat osaksi isompaa kokonaisuutta ja sulautettua samaan tarinaan.

Se tärkein eli elokuvan varsinainen juoni on kuitenkin turhan heppoinen. Grimmin veljekset on kokonaisuutena turhan sekava ja sen toteutusta leimaa alkuihastuksen jälkeen pitkäveteisyys. Gilliamin omitakeiset tunnusmerkit on aistittavissa, mutta vähenevässä määrin. Yksittäiset kohtaukset ja niiden viljelemä huumori toimivat, mutta liitokset toisiin ovat huonosti leikattuja, eivätkä synnytä jouhevasti etenevää saumatonta jatkumoa.

Lisäksi isoilla nimillä varustetut näyttelijäsuoritukset jäävät kautta linjan harvinaisen pinnallisiksi. Damon on omituisen väkinäinen, Ledger vakuuttaa vain ajoittain ja Brazilistakin tutun Prycen rooli jää muutamaan kohtaukseen. Kaikkia henkilöhahmoja on myös kuorrutettu turhan paksulla ylinäyttelemisellä, joka toistuu pahimmin Stormaren tulkitsemassa Cavaldissa, joka tuntuu improvisoivan useampaa teatteriesitystä ja elokuvaa samaan aikaan. Ainoa valopilkku ryhmässä on kuvankaunis Monica Bellucci, joka tulkitsee vangitsevan elegantisti ikuisen elämän saanutta prinsessaa.

Kuva
Anamorfinen ja 2.35:1-suhteella esitetty kuva on laadultaan hyvää luokkaa. Tummat ja värikylläiset sävyt toistuvat upeasti, eikä kohinaa pahemmin esiinny.

Elokuvan lavastus ja visuaalinen ilme ovat todella upeaa katseltavaa. Niin maaseudun kuraiset kylät kuin ikimetsän raskaan painostava tunnelmakin on saatu timburtonmaisen tyylikkääksi. Grimmin veljesten visuaalinen maailma on alleviivatusti omansa näköinen ja sen sisälle astuu suurella mielenkiinnolla.

Ääni
Julkaisun DTS-raita potkii moiteetta, suhteellisen hyvällä dynamiikalla. Musiikki, äänitehosteet ja dialogi ovat tasapainossa, mutta subwooferin työstö jää harmittavan vaimeaksi.

Dario Marianellin tuhdeista toimintateemoista ja satumaisen teatraalisista sävelistä rakentuva musiikki tukee visuaalista maailmaa erinomaisesti. Etenkin metsäkohtaukset ovat täynnä syvää mystiikkaa.

Lisämateriaali
Kommenttiraita
Terry Gilliam kertoo vaihderikkain sanoin tuotannon vaiheista ja ongelmista Tsekeissä, sammakoiden nuolemisesta ja kuinka hän ei olisi halunnut antaa tarinalle sen lopulliseen leikkaukseen päätynyttä versiota.

Bringing Fairy Tale to life (16:29)
Kurkistus kulissien taakse making of-dokumentin tapaan. Perinteinen promopätkä muutamine kiintopisteineen.

The Visual Magic Of The Brothers Grimm (8:41)
Digitaaliefektivastaava Paul Doherty keskittyy mm. elokuvassa nähtyjen susien ja taikapeilin luontiin. Mielenkiintoinen, mutta turhan lyhyeksi jäävä erikoisefektien saloihin keskittyvä dokumentti.

Poistettuja kohtauksia (15:03)
12 poistettua kohtausta taustoittavat kertomusta hieman syvämmältä ja vahvistavat lopullisen leikkauksen todelliset heikkoudet lukuisien aukkojen osalta.

Trailereita
Grimmin veljekset, Sahara, The River King ja The Wendell Baker Story

Yhteenveto
Visuaalisesti upea Grimmin veljekset on tarinaltaan turhan ohut, liian pitkä ja hukkaa tähtinäyttelijöidensä osaamisen ylinäyteltyihin roolisuorituksiin. Tuttuihin satuihin luottava elokuva kyntää koko kestonsa ajan ja on pettymys Gilliamin kerronnan laatuun tottuneille. Tällä kertaa Punahilkka ei pääse suttaan pakoon.




Artikkeleja pääset kommentoimaan kirjautumalla sisään FilmiFIN BBS -tunnuksilla. Mikäli et ole vielä rekisteröitynyt maailman parhaaseen suomenkieliseen leffafoorumiin, voit korjata virheesi täällä.

Katso kommentit (3) »