Elokuva
Oman suonsa entinen kauhukunkku, vihreä örkki Shrek (Mike Myers), elelee Fiona-vaimonsa (Cameron Diaz), kolmen ylienergisen lapsensa sekä alituiseen talossa ravaavan Aasin (Eddie Murphy) ja tämän lohikäärmeperheen kanssa auvoisaa arkea. Kaikki on päällisin puolin hyvin, mutta keski-iän kriisiin vaipuva Shrek huomaakin kaipaavansa entisiä aikoja, aikoja ennen Kaukaista maata, Fionaa ja ennen kaikkea Aasia. Kaunaa kaikille kantava syntymäikävä Tittelintuure (Walt Dohrn) huomaa tilaisuutensa tulleen ja huijaa Shrekilta nimen sopimukseen, jonka taikavoimat paiskaavat örkin karmeaksi muuttuneeseen käänteismaailmaan, missä mikään ei ole kuin ennen. Lumous on mahdollista purkaa, mutta aikaa ei ole kuin auringonlaskuun.
Dreamworksin hittisarjan viimeiseksi osaksi kaavailtu Shrek ja Ikuinen onni satsaa tälle kertaa trendin mukaan 3D-tekniikkaan ja aiempaa synkempiin sävyihin, vaikka tokihan mukana kulkevat nytkin lukuista viitteet populaarikulttuuriin ja hurja kavalkadi muista yhteyksistä tuttuja satuhahmoja. Mike Mitchellin ohjaama kolmiulotteinen seikkailu luottaa tekniikkaan ja isolla lompakolla tuotettu tohina onkin lukuisine lento- ja taistelukohtauksineen kyllin hyvän näköistä.
Josh Klausnerin ja Darren Lemken käsikirjoitus pyörittää Grimmin veljesten 1800-luvun alussa kokoamaa Tittelintuure -tarinaa modernilla otteella, sekoittaen siihen liudan muitakin klassikoita, puhumattakaan elokuvasta Ihmeellinen on elämä (It`s A Wonderful Life, 1946).
Tuttu nelikko, Mike Myers, Cameron Diaz, Eddie Murphy ja tällä kertaa palloksi turvonneena Saapasjalkakissana Antonio Banderas osaavat roolinsa jo vaikka unissaan ja tiimin työskentely onkin yhteen hitsautuneen vaivatonta. Walt Dohrnin Tittelintuure on hilpeä ilmestys ja animaatioääniin erikoistunut miekkonen saakin karjua, kiljua ja kirkua sydämensä pohjasta.
Suomeksi dubatussa versiossa jatkaa niinikään sama sakki kuin aiemmissakin Shrekeissä, ammattitaitoisesti Samuli Edelmannin, Jukka Rasilan ja Heikki Sankarin johdolla.
Vuoden 2001 ensimmäisestä Shrekistä lähtien leffasarjan musiikista vastanneen Harry Gregson-Williamsin score pyörittää tuttuja teemojaan innovatiivisella otteella ja menoon ja meininkiin pirteyttä ja suuremman luokan mahtipontisuuttakin. Muista yhteyksistä tuttuja lainabiisejä edustavat tällä kertaa mm. Syvä joki-elokuvasta tuttu Duelling Banjos, Bob Marleyn One Love, The Carpentersin Top Of The World, Beastie Boysin Sure Shot, Lionel Ritchien Hello sekä Stevie Wonderin For Once In My Life.
Yhteenveto
Kaikkien rakastaman vihreän örkin vauhdikkaat seikkailut päättyvät hauskaan ja vauhdikkaaseen seikkailuun, joka osaltaan todistaa väitteen, että huipulla kannattaa lopettaa.
- Kirjaudu sisään lähettääksesi kommentteja