1930-luvun lopulla sveitsiläis-venäläinen kirjailija Robert Crottet etsi unessa näkemäänsä kansaa, ja löysi sen Suomen Lapista, kolttasaamelaisten keskuudessa. Tuhansia vuosia yksinkertaista, mutta äärimmäisen rikasta paimentolaiselämää viiettäneen kansan keskuudessa Crottet loi vahvimman siteen kylän arvostettuun tietäjään ja tarinankertojaan, Kaisa Gauriloffiin, jonka kertomukset mies merkitsi muistiin tarkasti ja julkaisi myöhemmin kahtena kirjana. Toisen Maailmansodan eskaloituessa ja 1944 Lapin sodan riehuessa koltat evakuotiin synnyinsijoiltaan, mutta Crottetin ponnistelut ja varainhankita sodan jälkeisessä Lontoossa mahdollisti näiden paluun rakkaille kotikonnuilleen. Crottet palasi kuulemaan Kaisan tarinoita vielä 1950-luvulla elämänkumppaninsa Enrique Méndezin kanssa, joka kuvasi ja arkistoi kolttien, ja Kaisan elämää filmille ja valokuviksi.
Dokumentaristi Katja Gauriloffin palaa juurilleen elokuvallaan Kuun metsän Kaisa ,joka kertoo ohjaajan oman isoäidinäidin tarinan, samalla kun se tuo julki kertomukset ja historian ylösmerkinneen Robert Crottenin elämän. Syvästi henkilökohtainen ja kerronnaltaan unenomainen elokuva piirtää kuvaa myös alkuperäiskansoista, jotka ovat aina joutuneet kärsimään hallitsevan kansanosan sijaiskärsijöiksi, olivatpa kyseessä sitten poliittiset, sotilaalliset tai pelkästään ahneudesta johtuvat muutoksen tuulet.
Kuun metsä Kaisa rakentuu Crottetin luomien tekstien, Méndezin kuvaamien filmien ja valokuvien sekä arkistofilmien ympärille ja tuo eläväksi jo kauan sitten menneen. Kaisan monimerkitykselliset ja metaforia tulvivat tarinat heräävät eloon myös animaatioina, joiden takana on taitava ja persoonallinen taiteilija Veronika Bessedina. Kaisa Gauriloff nukkui pois 1980 96-vuotiaana ja Robert Crottet seitsemän vuotta myöhemmin.
Omalla, uniikilla äänellään puhutteleva, herkkä ja hallittu ja kaikin puolin universaali elokuva, jonka luulisi niittävän mainetta ja menestystä myös Suomen rajojen ulkopuolella.
- Kirjaudu sisään lähettääksesi kommentteja