7-vuotias Mai (Jenni Lausi) ei halua mennä kouluun, vaan laukata tekoturpa nassullaan vapaana pitkin Kallion katuja, toivoen, että kaikki kutsuvat häntä Poniksi. Ponin vanhemmat (Anna-Maija Tuokko ja Santtu Karvonen) eivät taas millään voi ymmärtää, miksei nuori tyttö halua lukea tietokirjoja ja oppia? Ponin tueksi ilmestyy kuin taikaiskusta Puluboi (Aapo Puusti), lintumainen nuori herra, joka rakastaa pullaa ja vihaa r-kirjainta. Kesän aikan parivaljakko joutuu monenlaisiin seikkailuihin, mutta kelloa hekään eivät voi pysäyttää.

Kahdella ensimmäisellä Risto Räppääjä -eloluvalla (2008 ja 2012) nappiin osuneen ja tilin tehneen Mari Rantasilan kolmas lasten elokuva, Puluboin ja Ponin leffa, yrittää jatkaa samalla nuotilla, mutta nyt reippaasti tylsemmin ja varsinkin aikuiskatsojia ärsyttäen.

Veera Salmen supersuositussa kirjasarjassa Puluboi on taatusti riemastuttava ilmestys, hauskalla aksentilla höpöjä pölisevä olento, mutta valkokankaalla Aapo Puustin tulkitsema hahmo ylittää hermokynnyksen hetkessä nasaalilla artikuloinnillaan ja hirveällä ylinäyttelemisellä. Puluboin vikahan ei ole energisen Aapo Puustin, vaan käsikirjottaja Hannamaija Mattilan ja ohjaaja Rantasilan, jotka höystävät laihasti lystikkäitä kohtauksia halvoin keinoin, typerillä äänitehosteilla ja kuvanopeutta muuttamalla. Parasta onkin leffan armollisen lyhyt kesto. Suurin harmi on se, että Puluboin ja Ponin leffa ei ole alkuunkaan hauska, tai edes lapsekkaasti anarkistinen, vaan rytmi kateissa kyykkäävä kooste toisistaan täysin irrallisia kohtauskia, joita nivotaan löysästi yhteen sanomalla, että leikki ja hulluttelu tekevät toisinaan hyvää, aikuisillekin.

Jenni Lausi ja Aapo Puusti tekevät sen, mistä heille on maksettu, mutta aivan samantasoiseen ylivetoon syyllistyvät myös niin Anna-Maija Tuokko, Santtu karvonen kuin Ponin tympeää naapuria ja koulun rehtoria Teppoa tulkitseva Seppo Halttunenkin.

Enskarissa ei väkeä tungokseen saakka ollut, ja niistäkin harvoista ainoina hekottelivat itse varsinaista kohderyhmää vielä reippaasti nuoremmat katsojat. Mutta niitähän nyt naurattaa yleensä ihan kaikki.