16 vuotta sitten Lars Hammar jäi eläkkeelle opettajan virasta odottaen ilolla kolmannen elämänsä alkua. Mutta nyt Lars on menettänyt elämän ilonsa ja istua mököttää synkkiä miettien nojatuolissaan. Larsin poika, Filip, päättää luoda uudelleen isänsä ilon hetkiä ja viedä tämän vielä kerran matkalle Ranskaan, kuten perhe oli vuosikymmeniä sitten tehnyt. Mukaan lähtee Filipin kollega Fredrik ja ajoneuvoksikin valikoituu sama kuin silloin ennen, legendaarinen tipparellu.

Jättihitiksi länsinaapurissamme nousseen Den sista resan - Viimeinen matka -dokumentin takana ovat suositut ruotsalaiset tv-kasvot Filip Hammar ja Fredrik Vikingsson, jotka ovat osanneet tehdä matkakertomuksesta sujuvasti hauskuttavan ja paikoin syvältä koskettavan. Elokuvan teknisesti heikko toteutuskin painottaa aitoutta, mutta se ei silti tee siirappisesta kokonaisuudesta yhtään vähempää käsikirjoitettua.

Vaikka ei olekaan syytä epäillä tekijöiden vilipittömyyttä, päälleliimattu tunnemanipulointi tuntuu vain tempulta nyhtää katsojasta vielä se yksi ylimääräinen kyynel. Viimeinen matka voi hyvinkin resonoida joissain katsojissa, mutta väkisin tehdyn oloisella dokumentilla oman hyvyyden alleviivaaminen jättää keinotekoisen jälkimaun. Samalla kyynisempi katsoja voi kysellä elokuvan motiiveista: Ketä elokuva loppupeleissä palveleekaan: puolipakolla rankalle matkalle raahattua papparaista vai omaa erinomaisuuttaan alleviivaavaa tuottajapoikaa?

Filip ja Lars Hammarin ja Fredrik Vikingssonin lisäksi itseään elokuvassa esittää myös Larsin vaimo Tiina Hammar.

Hyvää tarkoittava, mutta vain hetkittäin sydämen löytävän elokuvan tarkoitusperät ovat niin läpinäkyvän kaupalliset, että katsoja alkaa odottaa mainoskatkoja ja tuotesijoittelua.