Yusuke Kafuku (Hidetoshi Nishijima) on teatteriohjaaja ja näyttelijä, jota kalvaa menneisyys, läheisen kuolema, jonka hän mahdollisesti olisi voinut estää. Tapahtuma on tehnyt Yusukesta kykenemättömän jatkamaan työtään, mutta kaikki muuttuu, kun hän saa kutsun Hiroshiman festivaaleille ohjaamaan monikielisen version Anton Tšehovin klassikosta Vanja-eno. Tuottajien vaatimuksesta epätasapainoiselle Yusukelle palkataan autonkuljettaja, Misaki Watari (Tōko Miura), introvertti nuori nainen, jolle kanssa Yusuke huomaa lopulta voivansa purkaa kokemaansa tragediaa, mutta myös Misakilla on tarina kerrottavanaan.

Ryûsuke Hamaguchin ohjaama ja Takamasa Oen kanssa Haruki Murakamin novellista adaptoima Drive My Car on kertomus ihmisistä, jotka tarvitsevat avaimia ulkopuolta avatakseen lukkojaan, sulkevat ne sitten menneisyyden tai tulevaisuuden.

Kolmetuntiseksi venytetyn elokuvan tarinan olisi voinut kertoa puolta lyhyemmässä ajassa, mutta pitkiin teoksiin erikoistunut ohjaaja Hamaguchi (Happy Hour (2015) kestää 5 tuntia 17 minuuttia) antaa katsojalle aikaa ottaa oman paikkansa ja osansa keskusteluista. Alituinen paluu Vanja-enon harjoituksiin ja tekstiin ei tosin liikuta tarinaa mihinkään suuntaan, ja kyseiset kohtaukset tuntuvatkin harmittavasti katkaisevan draaman kaaren, juuri kun sen kehittely muuttumassa mielenkiintoisemmaksi. Alkutekstinsä vasta 40 minuutin merkkipaalulla kuviin tuova Drive My Car on neljän Oscarin ehdokas (Paras elokuva, ohjaus, sovitettu käsikirjoitus ja kansainvälinen elokuva), taide-elokuva sanan varsinaisessa merkityksessä, jonka arkisen ulkoasunsa alla paljastaa tasoja toisensa jälkeen.

Hidetoshi Nishijima ja Tôko Miura ovat paikoin raivostuttavan hitaan elokuvan voimanlähteet, joiden välinen kemia toimii aidosti ja koskettavasti. Tärkeitä tarinalle ovat myös Reika Kirishiman Oto, Yusuken vaimo, sekä Masaki Okadan Kōji, näytelmän päärooliin palkattu nuori mies.

Kunnianhimoisesta yrityksestään yhdistää teatteri ja elokuva huolimatta Drive My Car ei löydä lopullista tasapainoaan, vaan jää ikään kuin kahden eri maailman vangiksi. Kolmen tunnin kesto ei myöskään auta asiaa.