On vuosi 1983, kun koreasta kotoisin oleva Yin perhe muuttavat Kaliforniasta Arkansasiin. Isä Jacob (Steven Yeun), äiti Monica (Ye-ri Han) sekä nuoret lapset, Anne (Noel Kate Cho) ja David (Alan Kim), haluavat kaikki osansa amerikkalaisesta unelmasta. Ongelmat kulminoituvat lopulta perheen isoäidin, ovelan ja kärttyisän Soon-jan (Yuh-jung Youn) saapumiseen vanhasta kotimaasta. Vaikka Yit kokevat vastoinkäymisiä, he löytävät lopulta yhteisen kielen, jonka avulla sukupolvet voivat lopulta löytää toisensa.

Lee Isaac Chungin omien lapsuudenkokemustensa pohjalta kirjoittama ja ohjaama, kuuden Oscarin ehdokas, aiemmin jo parhaan ei-englanninkielisen elokuvan Golden Globen voittanut Minari on vahva, metaforilla leikittelevä kasvukertomus, jonka juuret ovat syvällä.

Minari on läpeensä sympaattinen, aito ja hellän humoristinen elokuva, juurikin sopivassa suhteessa huvittava ja koskettava perheykseyden ylistys. Sen henkilöhahmot ovat kokonaisia ja aitoja ihmisiä vikoineen kaikkineen, ja juuri se tekeekin siitä universaalin ja rotuun tai kansallisuuteen katsomatta hyvän mielen kokemuksen. Nimensä elokuva on saanut Minarilta, kasvuympäristöönsä vahvasti juurtuvalta ja nopeasti kasvavalta kasvilta, joka on suosittu varsinkin korealaisessa keittiössä.

Nomadlandin Chloé Zhaon kanssa Minarin Lee Isaac Chung ovat ensimmäiset itä-aasialaiset elokuvan tekijät, jotka ovat ehdolla Oscareissa parhaasta ohjauksesta. Ja niin ovat myös pitkän päivän The Walking Dead -sarjassa (2010-2016) tehnyt Steven Yeun miespääosasta isä Jacobina, sekä vallan huikea Yuh-jung Youn parhaasta naisivuosasta isoäiti Soon-janina. Mainio on niin ikään Alan S. Kim perheen 7-vuotiaana poikana Davidina. Symppis on myös Will Patton naapuri Paulina, Korean sodan veteraanina, jonka ystävyys ei vanhoja kaunoja kanna.

Taiten tehty ja aiheiltaan ajatuksekas perheykseyden ylistys huvittaa ja koskettaa.