14-vuotiaan Priscilla Beaulieun (Cailee Spaeny) maailman muuttuu kertahoitolla vuonna 1959, kun hän tapaa itseään kymmenen vuotta vanhemman miehen. Nuoren naisen matka isänsä työpaikalta saksalaisesta armeijatukikohdasta takaisin Yhdysvaltoihin ja Memphisin Gracelandiin on pitkä, eikä ongelmia ainakaan vähennä se, että tuleva siippa on maailmanlaajuinen supertähti Elvis Presley (Jacob Elordi).
Sofia Coppolan ohjaama ja kirjoittama Priscilla pohjaa Priscilla Presleyn ja Sandra Harmonin muistelmateokseen Elvis ja minä vuodelta 1985.
Baz Luhrmanin eloisaan ja hektiseen Elvis -elokuvaan (2022) verrattuna Coppolan Priscilla on kuin saman kolikon kääntöpuoli, pohdiskeleva draama, joka puntaroi kuuluisuuden tuomia haittoja muidenkin kuin vain kaiken keskiössä parrasvaloissa paistattelevan, moniongelmaisen artistin elämään. Coppola piirtää hyvinkin yksipuolisen kuvan naiivista tytöstä, jonka suurieleinen ja palvottu maailmantähti hurmaa, mutta ihana uni paljastuukin silkaksi manipulaatioksi ja ostetun oloiseksi asetelmaksi, jossa nuori nainen on kuin kuninkaan lempinukke, jolle hulppea Graceland on yksinäisyyden linnoitus.
Koska tarina pohjaa vain elokuvan tuottajanakin toimineen Priscillan muistelmiin, Presleyn perikunta ei antanut elokuvantekijöille lupaa käyttää alkuperäistä musiikkia, joten Coppola on ottanut siinäkin suhteessa vapauksia ja täyttänyt musiikkiraidan vaihtoehtoisilla cover-esityksillä aina The Ramonesista Quincy Jonesiin ja miehensä Thomas Marsin Phoenix -yhtyeestä Santanaan.
Priscilla lepää pitkälti Cailee Spaenyn harteilla ja nuori tulevaisuuden nimi käyttääkin hetket kyhväkseen, oli sitten kyseessä tulihehkuin raivo tai alistunut tuijottelu kultaisten kulissien muodostamaan vankilaan. Myös Jacob Elordi onnistuu tavoittamaan jotain aitoa Elviksen olemuksesta, vaikka jääkin selkeänä sivuhenkilönä kritiikin kohteeksi. Priscilla isäpuolena nähdään Ari Cohen ja äitinä Dagmara Domińczyk, Elviksen isänä Tim Post ja tämän rakkaana isoäitinä Lynne Griffin.
Priscilla ei tarjoile mitään suuria paljastuksia, vaan herättää katsojassa enemmänkin kysymyksiä motivaatioistaan.
- Kirjaudu sisään lähettääksesi kommentteja