10-vuotiaan Aretha ”Re” Franklinin (Skye Dakota Turner) harmooninen elämä vahvasti uskonnollisen baptistipastori isän C- L.:n (Forest Whitaker) huomassa kokee traagisen menestyksen, kun äiti Barbara (Audra McDonald) yllättäen kuolee. Tyttö traumatisoituu ja sulkee suunsa avautuen vasta viikkoja myöhemmin, kun isä patistaa tämän laulamaan kirkkonsa kuorossa. Seitsemän vuotta myöhemmin Arethalla (Jennifer Hudson) on jo kaksi lasta, kun hän tapaa isänsä varoituksista huolimatta levytuottaja Ted Whiten (Marlon Wayans) ja saa ensimmäisen levytyssopimuksensa. Ura jazz-laulajana ei kuitenkaan vielä neljännekään levyn jälkeen ota tuulta alleen ja arkea varjostavat myös Tedin väkivaltaisuus, alkoholi- ja huumeongelmat. Muutamaa vuotta myöhemmin Ren oma ääni alkaa löytyä, kun tämä levyttää Otis Reddingin kappaleen Respect, ja saa ensimmäisen ykkösittinsä. Elämä ei kuitenkaan ole helppoa, välit omaan perheenseen hajalla ja motiivit vähissä, kunnes Aretha tuntee, että on aika palata gospeljuurille ja aloittaa 1972 live-albuminsa Amazing Grace nauhoitukset, josta tulee hänen menestynein teoksensa.

Telkkarissa erinäisiä jakson mittaisia ohjauskeikkoja tehneen Liesl Tommyn esikoispitkä Respect on näitä Hollywoodin puhtoisia henkilökuvia, wikipediamainen listaus artistin nousuista ja laskuista, joka ei elokuvana sen isommin rispektiä ansaitse. Kuluneeseen tapaan väliplansseilla höystetty kronologinen läpiluku ei yli vedettyine dramatisointineen ja siirappisine sovinnon hetkineen jaksa kantaa liki 2,5 tuntiseksi venytettyä ja särmättömäksi jäävää henkilökuvaa huomattavasti paremman näköispatsaan ansaitsevasta, vuonna 2018 pois nukkuneesta soulkunigatar Aretha Franklinista, joka voitti urallaan 18 Grammya, myi miljoonia levyjä ja oli ensimmäinen nainen, joka valittiin arvostettuun Rock and Roll Hall of Fameen.

Riskejä vältellen elokuvan tekijät ovat luottaneet karismaattiseen päähenkilöönsä sekä tätä sydämestään tulkitsevaan Jennifer Hudsoniin, mutta unohtaneet, että henkilöpotretit vaativat myös rohkeutta uskaltaa tulkita, haastaa ja provosoida. Monotonisen käsikirjoituksen takana ovat tv-maailmassa kasvanut Tracey Scott Wilson sekä Oscarilla vuonna 1991 Thelma & Louise -elokuvasta palkittu Callie Khouri. Vasta elokuvan viimeiset kymmenen minuuttia tarjoavat ne kylmät ja kuumat väreet, jotka katsojan olisi pitänyt tunttea jo kahta tuntia aikaisemmin. Samaten finaaliin on pakattu teksteinä Franklinin elämän viimeiset 45 vuotta, jonka aikana hän kasvoi alansa legendaksi paitsi musiikkinsa, myös mittavan hyväntekeväisyystyönsä ansiosta.

Heti ensimmäisellä elokuvallaan Dream Girls (2006) Oscarin napannut lahjakas ja laulutaitoinen Jennifer Hudson on Respectin dynamo ja sydän, jota ilman peruskikoin autenttisuuteen pyrkivä elokuva olisi ollut täysin pulassa. C. L. Franklinin tyyppisiä hahmoja Forest Whitaker piirtää vaikka unissaan, tehden kuitenkin tapansa mukaan perushyvää työtä. Särmikkäämpi taas on Marlon Wayans Arethaa vuosia kiusanneena paskapussi Ted Whitena, leypomo Jerry Wexlerinä nähdään mainio koomikko Marc Maron, kun taas Mary J. Blige on arvostettu Dinah Washington, ja Gilbert Glenn Brown Franklineiden läheinen perhetuttu Martin Luther King Jr., jolla oli suuri vaikutus Arethan elämään.

Aretha Franklinin kaltainen legenda ansaitsisi huomattavasti suuremman kunnioituksen kuin käsikirjan mukaan nuotitettu Respect kykenee tarjoamaan.