On elokuun loppu vuonna 2016. Elämänsä ehtoossa kulkevat John (Donald Sutherland) ja Ella Spencer (Helen Mirren) lähtevät vielä kerran rakastamallaan asuntoautolla tien päälle. Matkasuunnitelmana on kulkea Bostonista läpi tuttujen seutujen aina Floridan Key Westiin, ja vihdoin tutustumaan kirjallisuudenprofessorina toimineen Johnin ihannoiman kirjailijan Ernest Hemingwayn kotitaloon. Retkiseurana on kuitenkin myös kaksi ei-toivottua matkustajaa, terminaalitaudit syöpä ja Alzheimer, joiden myötä reitillä on myös tuonelan tienviitta.

Italialaisen Paolo Virzin ensimmäinen englanninkielinen elokuva, Michael Zadoorianin kirjaan perustuva Viimeinen loma geriatrinen roadmovie, jonka aikana puhutaan paljon, niin elämästä kuin kuolemastakin, ja jäädään odottamaan vääjäämätöntä. Virzi ohjaa kohtauksia periaatteessa ihan oikein, tosin ilman ensimmäistäkään riskiä tai irtiottoa, mutta se ei vielä synnytä elokuvalle elintärkeää jatkumoa, jonka myötä katsoja hyppäisi mukaan Leisure Seekeriksi kutsuttuun kulkuneuvoon. Paljosta puheesta huolimatta sanottavaa uupuu ja harvinaisen ärsyttävä tapa on ohjaajan koko ajan kertoa katsojalle, mitä ja miten tuntea alleviivaamalla tapahtumia kulunein keinoin musiikkikappaleilla. Tie-elokuvan kaavojen mukaan matkan varrella tavataan myös uusia ihmisiä, mutta heille ei ole annettu sen enempää tekemistä kuin nimiäkään. Kömpelöä komiikkaa yritetään vastenmielisesti synnytellä muistisairaudesta kärsivän Johnin sekoittaessa koko ajan enemmän menneisyyden ja nykyisyyden, eivätkä introon ja finaaliin liitetyt pätkät Donald Trumpin ja Hillary Clintonin vaalikampanjoista muutenkaan tee draamakartta kateissa kulkevasta elokuvasta yhtään sen paremmin todellisuuteen sidottua.

Helen Mirren ja Donald Sutherland ovat kuitenkin sen tason tulkkeja, että heidän vuokseen matkan jaksaa katsoa päätepysäkille saakka. Tosin banaali finaali ei palkitse kumpaakaan veteraanitähteä. Janel Moloney ja Christian McKay nähdään Spencerin aikuisten lasten Janen ja Willin rooleissa.

Vasta vikalla vartilla osan jo alusta asti kaivattua särmää löytävä, mutta aivan liian pitkäksi venytetty Viimeinen loma ei onnistu vakuuttamaan nimekkäistä päätähdistään huolimatta.