Alkuperäinen nimi: 
12 Rounds
Julkaisija: 
Valmistusvuosi: 
2009
Valmistusmaa: 
Ohjaaja: 
Käsikirjoittaja: 
Musiikki: 
Ikäsuositus: 
13
Kesto: 
110
12 Rounds
Jussi U. Pellonpää, Pe, 17/04/2009 - 00:00

Elokuva
New Orleansin extraenerginen passipoliisi Danny Fisher (vapaapainijastarba John Cena) nappaa nalkkiin vapaa-aikanaan IRA-terroristinakin työskentelevän mulkerokonnan Miles Jacksonin (Aidan Gillen), mutta roiston tyttöystävä saa takaa-ajossa surmansa. Vuotta myöhemmin kostonhimon karrelle kärventämä Jackson pakenee vankilasta ja haastaa nyt jo etsiväksi edenneen Fisherin 12-eräiseen matsiin, jossa panoksena on paitsi Fisherin friidun Mollyn (Ashley Scott), myös monen sivullisen henki. Sitten mennään pitkin hurrikaani Katriinan turmelemia seutuja millä tahansa kulkuvälineellä, sarjana tulevien ja ennalta-arvattavien käänteiden, räjähdysten ja ammuskelujen lomassa.

Renny Harlinilla on aina ollut silmää menevälle toiminnalle ja mies hallitseekin instrumenttinsa korkea-oktaanisessa kaahauksessa kadehdittavan hyvin. Mikä on sääli, sillä kaikesta kokemuksen tuomasta tietotaidosta huolimatta 12 Rounds on silkkaa potaskaa Die Hardeista varastettuine ideoineen ja esillepanoineen. Puoli tuntia kestävän intron aikana vakuutetaan katsojat siitä, että Fisher on aikuisten oikeesti mukava ja herkkä mies, tällä kun on vaalea tyttöystävä (konnalla tumma) ja rumanaamainen hassu koira. Pelureiden persoonallisuudet hakataan kiveen niin, ettei sitä voi tyhmempikään olla ymmärtämättä. Komeastihan valkokangas saadaan tuleen, eikä ruutia säästellä ääniraidallakaan, mutta kasarifiiliksinen tarinantynkä (Beverly Hillsin kytästä anastettu romuralli ja Die Hardin hissikuilukohtaus, puhumattakaan Speedin bussista) ja pelkillä hauiksilla ja leukaperillään näyttelevän päätähden kokoaikainen liki piti -meininki muuttaa kokonaisuuden tyystin merkityksettömäksi.

Käsikirjoituksesta vastaa ekakertalainen Daniel Kunka, jolle ei 12 Roundsin tapaista kioskikirjallisuudesta pohjansa hakevaa, kliseistä farssia voi mitenkään pitää mairittelevana meriittinä. Modernia tietotekniikkaa hyödynnetään paikoin nokkelastikin, teknisenä efektinä, jota esimerkiksi ohjaaja Tony Scott osaa kuitenkin käyttää tuhat kertaa Harlinia paremmin. Tapansa mukaan pukarinsa lyhyessä hihnassa pitävä World Wrestling Entertainment -pomo Vince McMahon on yksi elokuvan tuottajista. David Boydin hektinen kameratyöskentely jatkuvine Shield-tv-sarjasta varastettuine zoomeineen tuo jahdin liki, eikä Brian Berdanin eläväistä editointiakaan voi laiskuudesta haukkua.

Painimolskeilta elokuvatähdeksi halajavan muskelimatin John Cenan karisma on kuin katulampulla, vaikka fysiikassa piisaakin rahkeita vaahtosuiseen vohkotukseen. Cena häviää jo lähdössä entiselle WWE-kollegalleen Dwayne "The Rock" Johnsonille jokaisella elokuvanäyttelemisen osa-alueella, ja tuosta herkkyyden puutteestahan saatiin jo esimakua lihaskimpun edellisessä, suoraan DVD:lle julkaistussa, naurettavan sarjakuvamaisessa kovapanostuksessa The Marine (2007). Söpönassu Ashley Scott on pelkkä ornamentti, keulakoriste Cenan patteripupuna ryntäilevälle kaikkivoipaiselle sankarille, parivaljakon yhteisten lepertelykohtausten ollessa kiusallisen kliseisiä ja täynnä hattaraa. Queer as folk -sarjasta (Älä kerro äidille) tutuksi tullut Aidan Gillen tekee kaikkensa kadottaakseen homoikonin maineensa, mutta ei muka-nokkelia peliohjeita mutisevan pääkonnan, pahimmilla maneereillaan kuin köyhän miehen Gary Oldman, rooli tarjoa ensimmäistäkään mahdollisuutta. David E. Kelleyn mainiosta lakisarjasta Oikeus ja kohtuus (The Practice) tuttu töröhuuli Steve Harris poukkoilee kuvissa tapahtumia yksinkertaisemmille selittelevänä FBI-agenttina.

Hans Zimmerin entisen oppipojan ja nykyisen plagioijan Trevor Rabinin syntikkascore ulvoo, vinkuu ja rynkyttää jokaisen toimintateemakliseen läpi ja loppupeleissä korvat kuumiksi möyryävä score jääkin pelkäksi taustamatoksi Harlinin sarjatuliaseen herkkyydellä nakuttavalle pikamarssille. Sitä selkeintä kohderyhmää kosiskelemaan mukaan on ympätty esityksiä myös Slipknotilta (Wherein Lies Continue), Papa Roachilta (Getting Away With Murder) ja vuoden turhatuotteelta Fall Out Boylta (Start Today).

Yhteenveto
Repe Harlinin 12 Rounds on löysiin lainoihin ja turruttavaan tuttuuteen tukehtuva, täysin turhaan liki kahteen tuntiin venytetty toimintatekele, jonka ainoa aikaa vievän aprikoinnin aihe on se, millä pääpaha päästetään tällä kertaa päiviltä.

Anamorfinen: 
Anamorfinen
Levymäärä: 
0
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Pakkotekstitys: 
On
Kuvagalleria: 

Lisää uusi kommentti



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016