Alkuperäinen nimi: 
21 Grams
Lajityyppi: 
Valmistusvuosi: 
2003
Valmistusmaa: 
Käsikirjoittaja: 
Ikäsuositus: 
K15
Kesto: 
125
21 Grams
Jouko Luhtala, Pe, 06/08/2004 - 00:00

Elokuva

 

21 Gramsin kertoma tarina ei ole mikään elämää suurempi koko maailman yleistasapainoa koskettava mullistus vaan yksittäisten ihmisten tarina onnellisuuden, epäonnen ja kuoleman välillä. Christina Peck (Naomi Watts) on onnellisesti naimisissa ja kahden lapsen äiti. Sean Penn on puolestaan Paul Rivers, kuolemaa odottava matemaatikko jonka ainoa toivo on löytää uusi sydän. Jack Jordanin (Benicio Del Toro) elämä ei ole koskaan ollut helppoa; rikosrekisteri on karttunut jo teini-iästä lähtien mutta nyt hän on löytänyt uuden elämän Jumalan avulla. Alussa näitä kolmea täysin suvereenia päähenkilöä ei yhdistä mikään mutta yksi auto-onnettomuus yhdistää heidän kaikkien elämän toisistaan riippuvaksi.

 

21 Gramsin tarina nojaa vahvasti epäkronologiseen kerrontaan. Jostain syystä elokuvan kerrontatapaa on verrattu Mementoon vaikka oikeasti lähempänä on esimerkiksi Pulp Fiction. Alkuvaiheessa 21 Gramsin kerronta ei oikein tahdo toimia ja juonessa hypitään aivan liikaa jopa siten että parin minuutin sisällä ollaan neljässä eri ajassa ja kronologisesti katsottuna näytetään tapahtumia niin aivan alusta kuin lopustakin. Alkuvaiheessa tarinan kerrontatapa hyppiikin turhan innokkaasti silmille eikä oikein millään ota toimiakseen. Tätä ei onneksi kuitenkaan kestä kuin n. 10 ensimmäistä minuuttia jonka jälkeen hyppimistä hieman rajoitetaan ja mikä oleellisempaa, kohtauksien kestoa ja sisältöä lisätään jolloin katsoja saa myös jotain irti siitä mitä ruudulla milloinkin sattuu pyörimään. Ajasta toiseen hyppivä kerronta parantaa menoaan koko ajan aina loppuun saakka ja loppujen lopuksi 21 Gramsin tarinan kerronta on tyyliltään huippuluokkaa ja tyylivalinnan ymmärtää paremmin kuin hyvin. Kyseessä ei kuitenkaan ole Mulholland Drivemainen elokuva jossa katsoja ei pysy millään tapahtumien perässä vaan katsojalla on narut varsin tiukasti hallinnassa aivan alkua lukuun ottamatta.

 

Hienoin yksittäinen asia 21 Gramsin tarinankerronnassa on että vaikka jotkut asiat käydään läpi verrattain nopeasti, onnistutaan niihin silti saamaan enemmän sisältöä ja tunnelma onnistutaan kuvaamaan paremmin kuin joissakin elokuvissa jotka keskittyvät samaan aiheeseen koko kestonsa ajan.

 

Loppuratkaisua myöten koko tarina pysyy erinomaisesti kasassa. Ainoa pieni miinus tulee lopun elokuvan nimeen liittyvästä turhanpäiväisestä, hieman Matrixmaisesta ns. ylä-aste filosofiasta. Koko 21 Gramsissa aihetta ei käsitellä millään tavalla ja lopun monologi tuntuukin siltä että se nyt on pitänyt vain laittaa sinne ihan vain sen vuoksi että elokuvassa olisi edes jotain joka viittaa sen nimeen. Ei nojatuoli-filosofia silti pääse pilaamaan loistavaa kokonaisuutta kun loppuratkaisu kuitenkin muuten toimii täysin moitteettomasti.

 

Hienon tarinankerrontansa lisäksi 21 Gramsin ylivoimaisesti suurin valtti on fantastinen näyttelijäkaarti. Kaikkien päähenkilöiden elämä kokee elokuvan aikana niin merkittävän käänteen että jokaiselta näyttelijältä vaaditaan todella kovaa sopeutumiskykyä rooleihinsa. Tärkeimmät näyttelijät ovatkin todellisia alansa erikoisosaajia; Naomi Watts on loistava tuskaa kärsivänä kahden lapsen äitinä ja Watts joutuu tulkitsemaan monenlaista tunnetta; epätoivon, ilon, säälin kaipuun ja puhtaan vihan raja on hyvin ohut. Benicio Del Toro tekee muistettavan roolisuorituksen rähjäisenä mutta Jumalalta elämänvoimansa saavana rikollisena jonka elämän yksi virhe romauttaa uudelleen. Del Toron tuskan tulkintaidoista kertoo kaiken se että hänen mielialaansa ei tarvitse kertaakaan elokuvan aikana miettiä vaikka mies ei sanoisi sanaakaan; Del Toron kasvoilta voi muutamassa kohtauksessa lukea puhdasta tuskaa, katumusta ja epäuskoa elämän epäreiluuteen. Vaikka myös Sean Penn tekee kuolemaan odottavana miehenä hienon ja vaikuttavan roolisuorituksen, ei Penn kuitenkaan aivan pääse Wattsin ja Del Toron tasolle mikä ei kyllä sinällään ole mikään häpeä. Muutkin näyttelijät tekevät kyllä hyvää työtä mutta jäävät kyllä auttamatta enemmän tai vähemmän statistin osaan. Loistavista näyttelijäsuorituksista on osittain kiittäminen myös käsikirjoittaja Guillermo Arriagia jonka mestarillinen tarina todella antaa näyttelijöille mahdollisuuden näyttää parasta osaamistaan.

 

Jos ovat näyttelijät loistavia niin on myös kameran toisellakin puolella osattu asiansa. Alejandro González Iñárritu ohjaajan paikalleni on minulle tuntemattomuus joskin hänen vuonna 2000 valmistunut Amores Perros on kerännyt kovasti kehuja niiden piirissä jotka sen ovat nähneet. Suurimman kiitoksen ohjauksen lisäksi saa kuvaus ja editointi-osasto sillä heidän erittäin maltillinen kuvaustyyli ja turhia kuvakulman vaihtoja ja nopeita leikkauksia välttelevä editointinsa sopii tähän tunnelmalliseen elokuvaan loistavasti. Varmasti osa elokuvan riipivästä tunnelmasta olisi menetetty jos editoija olisi lähtenyt leikkiin mukaan asenteella jonka mukaan kohtaus on pilalla jos kuvakulma ei vaihdu vähintään kolmasti kymmenen sekunnin aikana.

 

Kokonaisuutena 21 Grams on yksi 2000-luvun tähän asti parhaita elokuvia yhdessä mm. Mulholland Driven kanssa. Näin jälkikäteen onkin mukava oikein ääneen ihmetellä kuinka Oscar-akatemia suuressa viisaudessaan onnistui välttämään 21 Gramsin lähes kokonaan. Ainoastaan Naomi Watts ja Del Toro saivat ehdokkuudet ja heistäkin jälkimmäinen aivan käsittämättömästi "sivuosastaan".

Kuva


Kun tilasin 21 Gramsin R3:na olin kovin epäluuloinen mitä saan paketissa, lähinnä kuvan ja äänenlaadun suhteen. Jotenkin R3:t nimittäin tulee yhdistettyä automaattisesti siihen samaan laatuun mitä esimerkiksi piraatti-elokuvat ovat.

 

Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut pettyä sillä kuva on ensiluokkaista ja vaikka en sitä R1 tai R2-version kuvaan pystykään vertaamaan, olen kohtuullisen varma että ei kuva versiota vaihtamalla parane. Eikä siihen kyllä tarvetta olekaan, kuva on terävyydeltään ja värien selkeydeltään ehdotonta kärkiluokkaa. Ainoastaan muutamassa kohdassa kuva muuttuu hieman rakeiseksi mutta tämänkin näkisin tekijäporukan tyylikeinona sillä niin sopivasti tuo rakeisuus aina alkaa ja loppuu.


Ääni

 

R3-julkaisu tarjoaa niin DTS kuin Dolby Digital 5.1 ääniraidankin, molemmat englanniksi eikä kiinaksi dubattua ääniraitaa löydy ollenkaan vaikka tekstit kyseiselle kielelle löytyy (mutta niin löytyy myös englanniksi). DTS ääniraita toimii moitteetta mutta yhtä hyvin oltaisiin pärjätty ilman sillä koko elokuvan ajan äänimaisema painottuu erittäin vahvasti etukanaviin sillä valta-osa 21 Gramsin äänimaailmasta koostuu dialogista ja musiikista.

Lisämateriaali

 

R3-kiekko ei tarjoa minkäänlaista lisämateriaalia, tilanne on sama niin R1 kuin R2-julkaisuissakin. Toivon mukaan jossain vaiheessa saadaan tältä osin parannettu julkaisu.


Yhteenveto

Yksi kuluvan vuosikymmen tähän asti parhaista elokuvista eikä julkaisukaan ole hullumpi jos puuttuvan lisämateriaalin puute ei häiritse vaan itse elokuva on se tärkein ostokriteeri. 

Kuvasuhde: 
1.85:1
Anamorfinen: 
Anamorfinen
Alkuperäiskieli: 
Levymäärä: 
1
Aluekoodi: 
Ääni: 
Dolby Digital 5.1, DTS, Dolby Digital 2.0
Tekstitys: 
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Kuvagalleria: 

Lisää uusi kommentti



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016