Astrid Lorenz (Jutta Jensch) tekee menestyksekästä uraa stand up-koomikkona, ja yksi herkullisten herjojen aihe on suupaltin naisen vauhdilla etenevä raskaus, josta voi irrottaa lavalla monia hauskoja anekdootteja. Astridin ja managerina toimivan miehensä Markuksen (Bjarne Mädel) maailma kuitenkin romahtaa, kun lapsivesikokeessa paljastuu sikiön olevan vakavasti sairas. Alkaa kuumeinen pohdinta tulevaisuudesta, vanhempien kyetessä suhtautumaan asiaan jonkin verran rationaalisesti, mutta vaikeampaa sen sisäistäminen on perheen esikoiselle, Nelelle (Emilia Pieske), joka ei halua vammaista pikkuveljeä. Kun seuraava tutkimus paljastaa syntymättömästä lapsesta vielä jotain vieläkin traagisempaa, vanhemmat joutuvat mahdottoman valinnan eteen. Laki antaa mahdollisuuden aborttiin vielä sikiön ollessa 24 viikon ikäinen, mutta moraalisesti kysymys toisen elämän päättämisestä kasvaa järkyttäviin mittoihin.

Anne Zohra Berrachedin ohjaama 24 viikkoa on ilman ylidramatisointia ohjattu ja ihmisen kokoisena pysyvä arkidraama, jonka voima on sen realistisuudessa. Berrachedin ja Carl Gerberin kirjoittama tarina ei ota asiaan kantaa puolesta eikä vastaan, vaan avaa surullisen, mutta myös niin todellisen elämänsä katsojan itsensä tulkittavaksi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan 24 viikkoa esittää kysymyksen, johon ei ole vain yhtä oikeaa vastausta. Astridilla on olemassa kaksi vaihtoehtoa, mutta päätös pitää tehdä, ja vaikka laki Saksassa mahdollistaakin myöhäisen raskauden keskeytyksen, sen vaikutus päätöksen tekeviin vanhempiin on taakka, jollaista kukaan ei halua joutua kantamaan. Mikä on oikein ja mikä väärin, ja kenen ehdoilla ratkaisu pitää tehdä ja lopulta, kenen on vastuu? Vakavan, ja pelottavankin asian käsittely on kaikin puolin uskottavaa ja asiallista ilman ensimmäistäkään ylilyöntiä.

Jutta Jensch ja Bjarne Mädel tekevät uskottavan aidot roolityöt perimmäisen kysymyksen eteen joutuvina vanhempina, joiden itsesyytökset ja spekuloinnit ovat paitsi realistisia, myös erittäin ymmärrettäviä.

Erinomaisen hallitusti näytelty ja kerrottu tarina arkielämästä, joka voi asettaa kysymyksiä, joihin ei voi tietää etukäteen vastausta.