Elokuva
Poika (Joseph Gordon-Levitt) tapaa tytön (Zooey Deschanel). Pojan mielestä tyttö on se oikea. Tyttö ei puolestaan usko rakkauteen. Tämä on tarina Tom Hansenista ja Summer Finnistä. Heidän yhteisestä elämästään viiden sadan päivän ajalta ylä- ja alamäkineen. Oikeastaan se kertoo meistä kaikista, elämästä ja siitä kaikkein suurimmasta: rakkaudesta.

Marc Webb osuu kultasuoneen heti ensimmäisellä yrityksellä. (500) Days of Summer on romanttinen komedia, joka on myös aidosti romanttinen ja huvittava. Ohjaaja hyödyntää taidokkaasti Scott Neustadterin ja Michael H. Weberin kirjoittamaa kronologian rikkovaa käsikirjoitusta, jossa aikajanalla pomppiminen on osa elokuvan viehätystä. Rakkaus, tuo tunteiden pahin tehosekoittaja, tuodaan esiin katkeransuloisella tavalla, jossa pudotus euforiasta masennukseen on vain yhden oven avauksen päässä. Webb onnistuu pitämään langat käsissään ja yllättämään rakenteella, jossa ennalta määritetty tarina pitää vireensä viimeisille minuuteille saakka.

Tom Hansenin näkökulmasta kerrottu tarina pistää taustajoukon tsemppaamaan ideaalisen haaveilijasielun puolesta, eikä feminiinisen vastapelurin epäjohdonmukaista mielenmaailma esitetä kuin maskuliinisten linssien lävitse. Kummasti tosielämän parisuhdetilanteita muistuttava ratkaisu on onnistunut, mistä eniten ylistystä täytyy antaa Zooey Deschanelille. Näyttelijättären roolisuoritus ei lokeroi hahmoa pakollisen vihattavan muottiin, vaan Deschanel onnistuu luomaan Summer Finnistä yhtä hämmennyksissä olevan henkilön kuin häneen rakastuva Tom Hansenkin. Ainoastaan näiden kahden erilaiset ajatusmaailmat ovat keskenään ristiriidassa, kuten elämässä yleensä, eikä Hansenin vastoinkäymisistä huolimatta Finniä voi jäädä vihaamaan. Haikea finaali tuntuu vääryydestä huolimatta täydelliseltä.

Hansenin ja parisuhteen ylä- ja alamäet toistavat pelottavan tarkasti reaalimaailman vastineita, joita käsikirjoitus tarkastelee originellin luonnollisella tavalla. Tunnekirjoa pienimmistä narinoista aina totaalisydämenmurskaajiin käytetään leikkisästi hyväksi osana edestakaisin sahaavaa kerrontaa. Parisuhteen koukeroita käydään läpi myös laadukkaassa dialogissa, joka kuulostaa hauskuutensa lisäksi luonnolliselta. Elokuvan herkullisinta antia ovat eittämättä roolihahmon tunnetiloja kuvaavat fantasiajaksot, joihin kuka tahansa rakkauden parissa kompuroinut sielu voi helposti samaistua. Ensimmäisen vaakamambon jälkeistä itsevarmuutta ei voi paremmin kuvailla kuin (500) Days of Summerin kadulla kävely Daryl Hallin ja John Oatesin You Make My Dreams -kappaleen tahdissa. Elokuvan musiikkivalinnat ovat muutenkin onnistuneet ja tyylitietoisesti valitut. Muun muassa The Smithsin sekä anti-folk-solisti Regina Spektorin kappaleet säväyttävät juuri oikeilla taajuuksilla ja täydentävät kohtauksien tunnelatausta entisestään.

Käsikirjoituksen lailla loistonsa näyttävät erinomaisesti yhteen pelaavat Joseph Gordon-Levitt ja Zooey Deschanel. Parivaljakon väliset kohtaukset säkenöivät kemiasta ilman erillistä katalysaattoria, eivätkä yksilösuoritukset jää sen vähemmälle ihastelulle. Gordon-Levitt tulkitsee tunteiden myllerrettävänä olevan nuorukaisen pieniä eleitä myöten erinomaisesti. Miehen kasvoilta kuvastuu monissa tilanteissa vastapelurin vaikeiden kysymysten murskaava paino, vaikka suu sylkeekin neutraaleja vastauksia. Zooey Deschanel naapurintyttömäisenä Summer Finninä on rakastettava hahmo, jonka oman äänen alle hukkuva painotus syvempien asioiden käsittelyssä tekee hänestä epävarmanoloisen, mutta toiminnaltaan eloisan henkilön. Sivuroolit jäävät hieman käyttämättömiksi, joskin tarvittaviksi tuiksi päähenkilöille. Geoffrey Arend Hansenin työkaverina hallitsee ilmiömäisen komedia-ajoituksen, mikä painuu mieleen miehen vähäisestä kangasajasta huolimatta.

Yhteenveto
(500) Days of Summer on kuluvan vuoden onnistuneimpia teoksia lajissaan. Se välttää romanttisen komedian kuluneet linjat rikkonaisella rakenteella, erinomaisella näyttelijäkaksikolla sekä loistavalla käsikirjoituksella. Kuvastamiensa tunteiden lailla heittelehtivä kerronta käsittelee rakkauden myllertävää vaikutusta tavalla, joka on samaan aikaan täysin luonnollinen, mutta genressään piristävän erilainen.