Elokuva
Jokainen lukutaitoinenhan tietää, että Abraham Lincoln (1809-1865) oli Yhdysvaltain 16. presidentti, joka voitti sisällissodan ja lopetti orjuuden, mutta harvemmille lienee tuttua se, että samainen herra taisteli menestyksekkäästi vampyyreja vastaan ja että näillä piikkihampailla oli oma iso osansa USA:n synnyn historiassa. 1818 nuori Abe Lincoln (Lux Haney-Jardine) näkee miten hänen äitinsä Nancy (Robin McLeavy) joutuu inhan maanomistajan Jack Bartsin (Marton Csokas) purevan hyökkäyksen uhriksi ja kuolee pian assasinaation jälkeen.

Yhdeksän vuotta myöhemmin kostoa hinkuva Abe (Benjamin Walker) tutustuu Henry Sturgessiin (Dominick Cooper), joka paljastaa Bartsin olevan verenimijä, ja toimivan mahtavan Adamin (Rufus Sewell) verenhimoisena vasallina. Alkaa pitkä ja verinen taistelu, joka kulkee rinta rinnan Lincolnin matkalla kohti poliittisen vallan portaita ja kulminoituu Gettysburgin kuuluisaan taisteluun Yhdysvaltain itsenäisyydestä, jossa Unionin ja Konfederaation joukot paljastavat todelliset kasvonsa.

Äiti Venäjällä kauhufantasioillaan Night watch - yövartija (Nochnoy dozor, 2004) ja sen jatko-osalla Day watch (Dnevnoy dozor, 2006) kansainväliseen tietoisuuteen nousseen emigranttiohjaaja Timur Bekmambetovin toinen jenkkituotanto, Abraham Lincoln: Vampire Hunter, on miehen Amerikan esikoisen tapaan hurjavauhtinen tehostesirkus, mutta ei alkuunkaan yhtä napakka esitys kuin palkkamurhaajien maailmaan sijoittunut veriralli Wanted (2008).

Abe perustuu Seth Grahame-Smithin oman romaaninsa pohjalta muokkaamaan käsikirjoitukseen ja paikoin, mutta vain paikoin, tarinassa on oivaltaviakin klikkejä todellisen historian ja vapaalla kädellä luonnosteltujen tapahtumien välillä. Pääpaino on kuitenkin kieli pikkuisen poskessa kerrotusta kauhurallista, jossa komedialliset ainekset vaihtelevat motiivittomasti paikkaa dramaattisempien juonenkuljetusten kanssa. Aben tuottajana toimii myös kulttikuvien armoitettu mestari Tim Burton, jonka edellinen tuotos, Dark Shadows (2012), oli myös Grahame-Smithin käsialaa.

Vauhtia ja efektejä piisaa joka käänteeseen, mutta monet kikoista on jo nähty jopa Bekmambetovin omissa elokuvissa. Turhasti venytetyn ensimmäisen puoliskon jälkeen leffa alkaa vasta ymmärtämään, mitä ja miten se haluaa esittää, ja parhaat paukut löytyvätkin vasta hurjasta finaalista, missä ei lihaa eikä rautaa säästellä.
Myös vihonviimeinen epilogi saa keskinkertaisen kauhukomedian jälkeen hennon hymyn huulille.

Joku voi jopa muistaa pääosassa kirvestä heiluttelavn Benjamin Walkerin Clint Eastwoodin epätasaisesta sotakuvauksesta Isiemme liput (Flags of Our Fathers, 2006), mutta muuten miehen olmi olemus ja transparentti läsnäolo ei soittele hälytyskelloja. Dominic Cooper herätti huomion hurjalla roolillaan sekopäisessä elokuvassa The Devil`s Double (2011), ja nähtiinpä herra myös Captain America: The First Avengerissa samana vuonna.
Cooperista löytyykin elokuvan vahvin karisma, varsinkin kun pahiksina keikkuvat samanlaisissa rooleissa jo kymmenesti nähdyt tusinanaamat Rufus Sewell ja Marton Csokas. Sivurooleissa nähdään lähinnä tv.stä tuttu vaisuilija Jimmi Simpson, The Thingin (2011) remakessa kovia kokenut Mary Elizabeth Winstead, sekä monien laatusivareiden varma vetäjä Anthony Mackie.

Yhteenveto
Väkivaltaa, digiverta ja erikoisefektejä elokuvailmaisun kulmakivinä pitäville Abraham Lincoln: Vampire Hunter tarjoaa muutaman hetken hurmion, mutta kotiin viemisiksi se ei jätä muuta kuin aprikoinnin oliko ajan menetys hintansa väärti.