Pohjoismaista elokuvaa juhlistava Arktisen Upeeta järjestettiin jo 12. kerran Jyväskylän Ylioppilastalolla. Aiemmin marraskuulle ajoittunut festivaali siirrettiin alkuperäiselle paikalleen helmikuulle, mikä takasi festivaaleille nimensä mukaiset olosuhteet - kylmimmillään Jyväskylän viikonlopussa värjöteltiin yli 25 asteen pakkasessa.

Festivaali jakautui kolmeen kilpasarjaan ja pitkiin elokuviin. Elokuvien ohella festivaalin aikana järjestettiin myös sähköisen musiikin työpaja, jonka tuotoksia oli kuultavissa festivaalin viimeisenä päivänä ennen kilpasarjojen palkintojenjakoa. Kilpasarjoihin lukeutui perinteisiksi muodostuneiden oppilas- ja ammattilaistöiden sarjojen lisäksi myös lapsille suunnattu Musamaatio, jossa tehtävänä oli tehdä lyhytelokuva valitusta lastenmusiikkiorkesteri Loiskiksen kappaleesta. Musamaatiot olivat mainioita jo itsessään, mutta hienoksi kokemuksen teki se, millä tavalla lyhytelokuvat esitettiin. Musamaatiot olivat festivaaleilla nimittäin täysin mykistettyjä, Loiskis-orkesterin säestäessä niitä livenä paikan päällä. Vanhojen mykkäelokuvien suuntaan kumartava tyylivalinta oli erittäin onnistunut ja loi lyhytelokuvien ympärille aivan omanlaisensa, hienon tunnelman. Voittajaksi Musamaatio-kilpailussa selviytyi Jonna Markkulan Järkevä nainen.

 
Järkevä nainen                             Vallaton

Oppilas- ja ammattilaistöiden sarjoissa taso oli varsin vaihteleva, mutta silti laadukas. Varsinaista teemaa sarjoissa ei ollut, mikä takasi varsin laajan otannan erilaisia elokuvatyylejä. Oppilastöiden sarjassa fiktioiden määrä ylitti tänä vuonna dokumentit, mutta vähäisestä määrästään huolimatta dokumenttien taso oli vakuuttava. Myös oppilassarjan voitto meni dokumentille, Perttu Inkilän keski-ikäisten miesten jääkiekkojoukkueesta kertovalle Freakersille. Rosoinen ja rehellinen lyhyt dokumentti viehätti kaunistelemattomuudellaan ja joukkueen henkeen syvin sopivalla kepeällä otteellaan.

Ammattilaissarjassa tyylillinen vaihtelu oli oppilassarjaakin laajempaa, mikä näkyi myös palkittujen elokuvien tyylien vaihtelussa lyhyestä kokeellisesta animaatiosta pitkiin ja vakavahenkisiin dokumentteihin. Ammattilaissarjan voitto meni tällä kertaa Pia Andellin Saksan ja Suomen sota-ajan liittolaissuhteita kuvanneelle Göringin sauvalle. Arkistomateriaalia, haastatteluja ja fiktiota yhdistellyt elokuva ei tarjonnut teemalleen yhtä ainoaa vastausta, vaan jätti paljon myös katsojan itsensä pohdittavaksi. Ammattilaissarjan taso oli yleisesti ottaen todella kova, ja palkittujen elokuvien lisäksi festivaalilla nähtiin runsaasti mieleenpainuvia produktioita, kuten Teemu Nikin hersyvän itseironinen, elokuvanteon vaikeuksista kertova Play God.

 
Kosto                                      Arto Halonen

Festivaalin päävieraaksi oli tänä vuonna kutsuttu ohjaaja Arto Halonen. Halosen tuotannosta esillä olivat kaksi Pekka Streng -aiheista elokuvaa, Magneettimies ja Strengin puutarhassa. Halosen muusta tuotannosta festivaaleilla näytettiin viime vuonna valmistunut Prinsessa sekä ohjaajan uran alkupuolella tehty lyhytanimaatio Kahdet kasvot. Festivaalin muut pitkät elokuvat tarjosivat mainion kattauksen pohjoismaista elokuvaa, eikä yksikään pohjoismaa jäänyt annista osattomaksi. Halosen elokuvien lisäksi näytillä olivat Janus Metz Pedersenin Armadillo, Dagur Karín Hyvä sydän, Susanne Bierin Kosto sekä Thomas Vinterbergin Submarino.

Tunnelmaltaan kotoisa festivaali veti yleisöä puoleensa nähdyn perusteella vaihtelevasti, mutta onneksi täysiäkin saleja nähtiin muutenkin kuin pitkien elokuvien ääressä. Arktisen Upeeta kaipaisi selvästi näkyvyyttä - edes festivaalin omia julisteita ei Ilokiven ovilla ollut jatkuvasti näkyvillä - sekä paremmat puitteet ympärilleen. Vaikka Ilokivi tilana onkin viehättävä, on se myös varsin ahdas ja epämukava. Joka tapauksessa on toivottavaa, että näemme arktisen upeita elokuvia Jyväskylässä myös vuoden päästä.