Elokuva
Elokuvaohjaaja Luc Besson (mm. Léon, 1994) julkaisi vuonna 2002 lastenkirjan nimeltään Arthur et les minimoys. Vuotta myöhemmin näki päivänvalon trilogiaksi suunnitellun kirjasarjan toinen osa, Arthur et la cité interdite. Besson ei kuitenkaan tyytynyt ainoastaan kirjaan, vaan alkoi puuhata sen filmatisointia. Idea on peräisin Céline Garcialta, mutta tarina ja käsikirjoitus ovat käytännössä Bessonin käsialaa. Hänellä ei ollut ennen tätä projektia mainittavaa tietämystä saati kokemusta animaatioelokuvan saralta, mikä voi osaltaan selittää projektin hitaan etenemisen. Esituotanto käynnistyi nimittäin jo vuosituhannen vaihteessa. Myös alkuperäinen budjetti ylittyi reilusti; lopulliset kustannukset nousivat peräti 65 miljoonaan euroon.

Filmi kertoo 10-vuotiaasta Arthur-pojasta, joka löytää kadonneen isoisänsä vihjeiden avulla maanalaisen maailman, joka on samaan aikaan sekä kiehtova että pelottava. Sitä asuttavat minimoit, miniatyyrikokoisten suippokorvien heimo. Arthur huomaa pian, että kotitaloa ympäröivä ryteikkö on täynnä vaaroja, kun asiaa katsoo näiden lilliputtien perspektiivistä. Hän ajautuukin yhdessä uusien tovereidensa kanssa seikkailuun, joka mullistaa hänen elämänsä. Heimon tulevaisuus on Arthurin käsissä.

Besson on kertonut, että Arthurissa paljon samaa kuin hänessä itsessään. Aivan kuten Arthur, myös Besson joutui olemaan lapsuudessaan paljon erossa vanhemmistaan, mikä jätti häneen syvät jäljet. Elokuvassa Arthurilla on läheisempi suhde isoäitiinsä kuin paljon poissa kotoa oleviin ja muutoinkin välinpitämättömiin vanhempiinsa. Todellisen yhteenkuuluvaisuuden tunteen ja elämänsä merkityksellisyyden hän löytää kuitenkin vasta minimoiden maasta.

Elokuva starttaa jähmeästi, sillä tarinaa pohjustetaan liian perusteellisesti. Ensimmäiset viisitoista minuuttia sisältävät puuduttavaa kohellusta ja juonen kannalta epäolennaista vatvomista. Itse asiassa kaikki maanpinnan yläpuolella tapahtuva on enemmän tai vähemmän turhaa täytettä. Isoäitiä esittävä Mia Farrow ja Alfredin roolissa säntäilevä Freddie Highmore (mm. Jali ja suklaatehdas, 2005) näyttelevät sietämättömän suurieleisesti, mikä ei tosin ole harvinaista tämän lajityypin elokuville.

Animaatio, jota on onneksi leijonan osa elokuvan kestosta, toimii sen sijaan mainiosti. Hahmot näyttävät persoonallisilta ja ilmeikkäiltä. Kolmiulotteinen maailma herää eloon silmiä hivelevine yksityiskohtineen. Toisaalta CGI:n virheettömyys alkaa jo kääntyä sitä itseään vastaan, sillä vanhan ajan piirroselokuville tyypillistä rosoisuutta jää toisinaan kaipaamaan. Kyse on kuitenkin elokuvasta, eikä tietokonepelistä. Tarinaa ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa kovin omaleimaiseksi, mutta tuotosta ei onneksi juntata väkisin sen kaikkein tyypillisimmän sapluunan läpi. Mielikuvituksen käyttö näkyy pienissä yksityiskohdissa, ei niinkään kokonaisuudessa.

Elokuvasta esitetään Suomessa sekä englanninkielinen että suomeksi dubattu versio. Englanniksi puhutussa versiossa ääninäyttelijöinä on nimekästä väkeä Madonnasta aina Robert De Niroon. Dubatussa versiossa äänirooleissa on kokeneita ammattinäyttelijöitä, kuten Santeri Kinnunen ja Jukka Rasila, mutta myös muusikoita, kuten PMPP:n Paula Vesala ja rap-artisti Elastinen. Miellyttävä-ääninen Vesala tekee hyvää työtä, mutta Elastisesta ei ole millään Snoop Doggin korvaajaksi, vaikka kaikkensa yrittääkin.

Yhteenveto
Arthur ja Minimoit on puutteistaan huolimatta viihdyttävä elokuva, josta aikuinenkin voi myöntää pitävänsä. Jatko-osia odotellessa.