Vuoden 2013 Ranskassa rikollisuus on levinnyt käsistä. Viranomaiset ovat lyöneet hanskat tiskiin, ja ympäröineet pahimmat mellakka-alueet muureilla. Suljetut alueet ovat siellä asuvien jengien vapaata riistaa. Vain harvoissa paikoissa ylläpidetään enää julkisia palveluita. Muurin paremmalla puolella asustavat elävät huoletonta elämää, kunnes eräänä päivänä valtion pahamaineisin alue 13 saa haltuunsa uuden saasteettoman ydinpommin. Paikan päälle lähetetään poliisivoimien paras soluttautuja, Damien (Cyril Raffaelli), jolla on yksi päivä aikaa purkaa pommi. Oppaakseen hän saa koko ikänsä alueella asuneen Leïton (David Belle), joka tuomittiin puoli vuotta sitten poliisin taposta.

Parkourista kiinnostuneet lukijat varmasti huomasivatkin, että elokuvan toisesta pääosasta vastaa David Belle. Alasta tietämättömille selvennettäköön, että herra on yksi parkour-ilmiön luojista, ja kyseinen Ranskassa kehitetty laji kannustaa vapaata liikkumista epätavanomaisia reittejä pitkin. Pääosin kaupunkialueella toimiva liikkuminen tapahtuu hyppimällä ja kiipeämällä mahdollisimman sulavasti ja ilman apuvälineitä esteiden yli tai ali. Asiasta kiinnostuneille parkour-hakusana tuottaa monta tulosta, mutta merta edemmäksi ei tarvitse lähteä kalaan. Osataan sitä meillä täällä kotimaassammekin: Suomen Parkour RY.

B13 ei kuitenkaan ole ylipitkä parkourin esittelyvideo, vaan ihan täysiverinen toimintaelokuva aseineen, koreografeineen ja juonineen. Elokuvan ensimmäiset kymmenen minuuttia on siunattu hieman parkourin esittelyyn. Totuus on kuitenkin se, että ilmiö on kuin luotu elokuvia varten. Leïton paetessa elokuvan pahiksen, Tahan (Bibi Naceri), lähettämiä gorilloita slummikompleksissa, on ketteryys tarpeen. Belle käyttää ahtaat käytävät, putkistot ja lähekkäin pystytetyt rakennukset hyväkseen karistaessaan vihamieliset jahtaajansa perästä mitä moninaisin keinoin. Kun kohtaukset on kuvattu vielä perityylikkääseen ranskalaismalliin, ei kokonaisuutta voi kuin ihailla.

Toisessa pääosassa on pääosin stuntkoordinaattorina toiminut Cyril Raffaelli, joka vastaa myös B13 stuntkohtauksien suunnittelusta. Alun kasinolla tapahtuva mättö kelpaakin hyväksi esittelyksi näyttelijän taidoista ja elokuvan toiminnasta. Parikymmentä miestä kaatuu kevyesti Raffaellin tieltä, eikä miehelle tule kuin lievä hiki. Rafaellin lyöttäytyessä yhteen Bellen kanssa, on toimintakohtauksissa lopulta vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Taisteluihin on tavoiteltu hektisyyttä, missä on myös ajoittain onnistuttu. Leikkausten määrä per taistelu on juuri kriittisellä ärsyttävyyden ja nautittavuuden rajalla, kallistuen kuitenkin jälkimmäiseen. Kokonaistilanteesta saa aina selvää useista lähiotoksista huolimatta. Tarvittavat kohtaukset näytetään myös perinteisen tyylikkään hidastuksen tahdittamana, mutta mihinkään Ong-bak-elokuvan tyyppiseen esittelyyn ja liialliseen toistoon ei sentään sorruta.

Elokuvassa on myös hieman kantaaottava ote Ranskan poliittiseen tilanteeseen. Maan nuorison ja auktoriteetin välillä on jo pitkään vallinnut suoranaisia vihamielisyyksiä, joista viimeistään vuoden 2005 mellakat toivat sen kaikkien tietoisuuteen. B13:sta kannanotot ilmenevät puhtaasti konkretisoituina (muurit slummien ympärillä) kuin hahmojen välisessä dialogissa. Mihinkään La Haine -elokuvan (1995) kaltaiseen ruotimiseen ei kuitenkaan lähdetä, vaan elokuva on tarkoitettu pääsääntöisesti vain harmittomaksi viihteeksi.

Visuaalisuus jatkaa nykyranskalaiselokuvien tyylikkyyttä, ja jos Danny the Dog miellyttää silmää, tekee niin myös B13. Onhan ohjaajana juurikin Pierre Morel, joka vastaa Dannyn sekä Transporterin kuvauksesta. Parhaillaan mies toimiikin Jason Stathamin ja Jet Lin yhteisprojektin, Roguen, parissa. Ei B13 mitään tajunnanräjäyttävää materiaalia sisällä, mutta puhtaana aivot nollaavana viihteenä se edustaa lähivuosien parhaimmistoa.

Kuva
Anamorfinen 2.35:1-suhteen kuva on hyvälaatuinen. Värimaailmaa on hieman käsitelty urbaanimman ympäristöilmeen saamiseksi, ollen muuten moitteeton. Tarkkuus on hyvä, vaikka kärsiikin hieman kohinan aiheuttamasta pehmennyksestä. Kohina haittaa myös hieman hämärämmissä otoksissa. Myös lievää reunakorostusta on havaittavissa.

Ääni
Ranskankieliset Dolby Digital 5.1 - ja DTS-miksaukset ovat toimintaelokuville tyypillisen aggressiivisia. Useat toimintakohtaukset ovat saaneet hienon käsittelyn. Lihaa tummentavat potkut, luita murskaavat lyönnit ja pellin ruttaavat kolarit tuntuvat kotisohvalle asti. Dialogi on niin ikään selkeää, eikä julkaisun ääniraidoista juuri moitittavaa löydy.

Lisämateriaali
Making of (54:55) – Vajaan tunnin mittainen dokumentti on mieluisa annos toimintaleffoista kiinnostuneille. Ensimmäinen puoli tuntia vietetään pääosin toimintakohtausten ja parkourin parissa, jonka jälkeen siirrytään näyttelijävalintoihin ja heidän kehumiseen.

Bonus Clips (5:10) – Raffellin näyttelemän Damienin kasinotaistelu kokonaisuudessaan, joka olisi ollut kiva nähdä tällaisenaan myös elokuvassa. Loppuaika vietetään pilalle menneiden otosten parissa.

Lisäksi levyltä löytyy trailerit elokuviin B13, Sahara, Jacket, Hostage ja Assassination of Richard Nixon.

Yhteenveto
Banlieue 13 on ensikertalaisohjaaja Pierre Morelin näyttävä toimintaelokuva, joka esittelee maailmaa villinneen parkourin. Onton juonen ohittaa helposti karismaattisten pääosanesittäjien ja näyttävän toiminnan avulla. Mukaan on myös sullottu hieman kannanottoa Ranskan nykyistä tilannetta kohtaan, mutta pääosin edetään tyylikkään toiminnan parissa. Julkaisu on teknisesti onnistunut.