Saksalaisen kotirouvan rehevä prototyyppi, rouva Jasmin Münchstettner (Marianne Sägebrecht), Rosenheimista on lomamatkalla Yhdysvalloissa yhdessä herra Münchstettnerin (Hans Stadlbauer) kanssa. Jossakin Mojaven autiomaassa pariskunnan välit lämpenevät siihen pisteeseen, että eräällä levähdyspaikalla Jasmin nappaa matkalaukkunsa ja lähtee talsimaan pitkin autiomaata halkovan valtatien reunaa. Herra Münchstettner puolestaan kaasuttaa päinvastaiseen suuntaan.

Muutaman kilometrin päässä levähdyspaikasta, keskellä jumalan hylkäämää autiomaata, sijaitsee rähjäinen tienvarsikahvilamotelli Bagdad Cafe. Paikka, joka tuo hakematta mieleen erään suomalaisen huoltamokahvilan 1970-luvulta. Kuten Vilénien huoltoasemaa, myös Bagdad Cafea emännöi sanavalmis nainen rautaisella kädellä. CCH Pounderin näyttelemän Brendan apuna ovat hänen laiska ja huonomuistinen miehensä Sal (Smokey Campbell) sekä teini-ikäiset lapset Salomo (Darron Flagg) ja Phyllis (Monica Calhoun). Tosin Salomo jr. on kiinnostuneempi pianonsoitosta kuin asiakaspalvelusta, ja Phyllis puolestaan viettää aikaansa enemmän rekkakuskien seurassa kuin kahvilan tiskin takana. Ainoa  oikeasti hyödyllinen työntekijä Bagdad Cafessa onkin kokki Cahuenga (George Aguilar). Kahvilan vakiokalustoon kuuluvat myös asuntovaunussaan majaileva entinen Hollywoodin lavastemaalari Rudi Cox, jonka roolissa veteraaninäyttelijä Jack Palance tekee erinomaisen suorituksen, sekä tatuointipajaa pyörittävä Debbie (Christine Kaufmann).

Brenda on taas kerran saanut tarpeekseen vetelästä miehestään Salista. Raju yhteenotto päättyy Salin hypätessä autonromuunsa ja kaasuttaessa tiehensä. Brenda jää huoltamon pihaan nyyhkyttämään, ja samalla hetkellä Jasmin astelee autiomaasta tiedustellen huonetta. Brendan vierasta kohtaan osoittamista epäluuloista huolimatta, Jasmin asettuu asumaan vaatimattomaan motellihuoneeseen. Vähän kerrallaan ennakkoluulot puolin ja toisin alkavat sulaa, aivan kuten rehevän Jasminin yllään pitämät vaatekerrat vähitellen ohenevat ja niukkenevat.

Saksalaisen Percy Adlonin ohjaama Bagdad Cafe kuuluu niihin elokuviin, joista tuli menestyksiä ilman valtaisia markkinointiponnisteluja. Elokuva kuvattiin pienehköllä budjetilla ja sitä esitettiin aluksi vain pienissä saleissa niukalla kopiomäärällä. Myönteisten katsojakommenttien myötä elokuva voitti yleisön vähitellen puolelleen, aivan kuten Jasmin Munchstettner voittaa Bagdad Cafen henkilökunnan ja vieraiden sydämet puolelleen valloittavalla olemuksellaan ja elämänasenteellaan.
 
Kuva
Bagdad Cafe on visuaalisesti erittäin hieno elokuva, jossa autiomaan hehkuvia värejä ja yön pimeyttä käytetään oivallisesti tehokeinoina. DVD:n kuva on anamorfisessa muodossa, ja laadullisesti kuva on parempaa keskitasoa. Kuvassa tosin esiintyy muutamissa kohtauksissa melkoisesti kohinaa.

Ääni
Dolby Digital Stereo -muodossa taltioitu ääniraita toistaa elokuvan dialogin kirkkaasti. Tässä elokuvassa se riittää sangen pitkälle, sillä mitään mainitsemisen arvoisia äänitehosteita Bagdad Cafe ei sisällä.

Lisämateriaali
Trailerin ja muutaman tekijän filmografioiden lisäksi levylle on tallennettu kuvagalleria. Viimemainittu poikkeaa edukseen perinteisistä, yksittäisiä still-kuvia esittelevistä koosteista, sillä kuvat on tallennettu viisiminuuttisen diaesityksen muotoon, ja jokaisessa kuvassa on englanninkielinen esittely kuvan henkilöistä tai kohteesta.

Yhteenveto
Bagdad Cafe on hurmaava hyvän mielen elokuva, joka jättää katsojan hyvälle tuulelle koko loppupäiväksi.