Elokuva
José Saramagon romaania Blindness on kuvattu mahdottomaksi filmata. Tarinaa, jossa yhtä lukuun ottamatta kaikki päähahmot ovat sokeita voi syystäkin pitää haasteena kelle tahansa. Mutta jos jonkun siihen pitäisi pystyä, niin varmastikin Brasilian lahjan elokuvamaailmalle, Fernando Meirellesin. Vuosituhannen parhaisiin elokuviin kuuluvan City of Godin ja erinomaisen poliittisen draaman, Uskollinen puutarhuri, jälkeenhän mies pystyy mihin vaan. Eikö niin? Ai ei?

Tavalliselta vaikuttava päivä nimeämättömässä suurkaupungissa muuttuu radikaalisti, kun autoileva mies menettää mystisesti näkönsä. Myöhemmin häntä auttava mies sokeutuu, samoin kuin tapausta hoitanut silmälääkäri (Mark Ruffalo). Nokkelana veikkosena tohtori ymmärtää välittömästi, että sokeus on tarttuvaa ja eipä aikaakaan, kun ensimmäiset sairastuneet eristetään sairaalarakennukseen. Myös taudille mystisesti immuuni lääkärin vaimo (Julianne Moore) tulee tukemaan miestään karanteeniin.

Aluksi elämä on ankeaa, mutta hengissä pysymiseen vaadittavat peruselementit ovat kuitenkin kunnossa. Asiat alkavat mennä päin prinkkalaa lopullisesti, kun naurettavan ilkeän baarimikon (Gael García Bernal) johtama kusipäiden ryhmittymä alkaa pitää jöötä omistamansa käsiaseen avulla. Syntyy rauhaisaan yhteiseloon uskovan lääkärin ryhmittymä, joka taistelee tätä fasistista, omaa etua tavoittelevaa joukkoa vastaan.

Tästä seuraa elokuvahistorian tylsin konflikti, kun leikitään kärpästen herraa ja kuurupiiloa vailla minkäänlaista omaperäisyyttä. Kaikki allegoriat siitä, kuinka ihminen muuttuu alkukantaiseksi pedoksi, kun siltä riistetään perustarpeet, kolutaan läpi vailla yllätyksiä. Lisäksi käsittämättömän siirappiset kohtaukset Hollywood-tyyliin saavat hampaat narskumaan ärsytyksestä useampaan kertaan.

Näyttely on useimmilta osin ala-arvoista. Ruffalo tekee tasolleen mukiinmenevän roolin, mutta ennen niin erinomainen Bernal ylinäyttelee selkeästi vuoden huonoimman suorituksen, jolla voidaan taistella Kultaisesta vadelmasta. Stereotyyppisen viisaan, myöhäiskeski-ikäisen mustan miehen rooli on annettu köyhän miehen Morgan Freemanille, Danny Gloverille. Hän tekee muutoin suhteellisen hyvän roolin, mutta suorastaan naurettavan – no, morganfreemanmainen – kertojaääni hakee kliseisyydessään vertoja. Ainoastaan vahvoista naisrooleistaan tunnettu mahtava Julianne Moore saa puhtaat paperit työstään.

Meirelles kuuluu yhä tämän hetken kiinnostavimpien ohjaajien joukkoon, vaikka iskeekin Blindnessilla kätensä kyynärpäätä myöten lokaan. Hyvän tarinan sattuessa kohdalle saa mies käsivarakamerakuvauksella unohtumattomia elokuvia. Mutta jos kohdalle sattuu höpöhöpö-pseudoälykäs käsikirjoitus ihmisyydestä, kannattaa pysytellä kaukana. Tämä on käyty läpi jo liian monta kertaa.

Yhteenveto
Loistavan City of Godin ohjaajan Fernando Meirellesin uutuus Blindness vajoaa vuoden elokuvatarjonnan pahnanpohjimmaiseksi.