Elokuva
Joss Whedon ja Drew Goddard yllättävät geneeriseltä kalskahtavalla The Cabin in the Woodsilla positiivisesti, vaikka mitäpä muuta tuotteliaalta kaksikolta voisi edes odottaa. Päällisin puolin kauhugenren kuluneimpia konventioita hyödyntävä mökkielokuva on kaikkea muuta kuin ensivaikutelma antaa odottaa, ja parhaimman nautinnon saadakseen kannattaa kokemus nauttia ilman muuta mahdollisimman vähin tiedoin. Sinua on varoitettu.

The Cabin in the Woods on metatason kauhua parhaimmillaan. Joukko nuoria saapuu illanviettoaikeissa metsän siimeksessä löytyvälle mökille, ja pian taistellaan henkensä pitimiksi verenhimoista zombiperhettä vastaan. Tämä asetelma on vain elokuvan viihteellinen illuusio, osuus, jonka avulla pureudutaan genren syvälle juurtuneisiin perusteisiin ja luodaan samalla jotain todella uniikkia. Kaksikon työstämä käsikirjoitus ruotii kauhun perusolemusta ilmiönä, joka yltää moderneista kauhuntekijöistä – Sam Raimista H.P. Lovecraftiin – ihmishistorian alkuhämäriin asti. Kauaksi luomismyytteihin saakka, mutta tavalla, joka ei tunnu millään tavalla teennäiseltä saati oudolta.

Käsikirjoituksen kehys on valtaisan suuri, mutta se toteutuu enimmäkseen vain katsojan pään sisällä. Whedon ja Goddard esittävät nerokkaalla tavalla eräänlaisen ihmishistorian siivun, jonka kulminaatio on nykyiset kauhuelokuvat. Tulkinnanvaraa on varmasti muunlaisenkin mielikuvan luomiseen, mutta pienet miltei irralliset yksityiskohdat ja koherentti kokonaisuus luovat elokuvaan selkeän, ”historiallisen”, rakenteen. Tämän struktuurin näkemiseen katsojalta vaaditaan laajaa kauhun tuntemusta. Kärjistäen voisi jopa sanoa, että The Cabin in the Woods toimii samalla tavalla kuin Eli Craigin parodiaklassikko Tucker and Dale vs Evil – vain käänteisenä; komedian sijaan kauhuelokuvien kliseitä hyödynnetään selittämään itse käsitteen olemassaoloa.

Elokuvan hallinta ei pysy kokoaikaa aivan täysin miesten käsissä, vaan kerronnassa sorrutaan paikoin turhankin helppoihin ratkaisuihin. Toki nämä noudattelevat genrekonventioita, mutta kliseillä leikkimisen ongelma on aina siinä, että silloin leikitään kliseillä. Goddardin taidokas ohjaustyö ja Peter Demingin visuaalinen näyttävyys pehmentävät onneksi iskujen latistavan vaikutuksen minimiin, jolloin elokuvan päätarkoitus, viihteellinen analyyttisyys, pysyy tempoa säätelevänä voimana.

Tekniikka
Tummanpuhuva kuva toistuu detaljeja hivelevän kauniina. Terävyyttä korostavat syvät mustan tasot sekä luonnolliset värit. Viimeisen silauksen kuvalle antaa hienoinen rakeisuus.

DTS-HD 5.1-raita vie elokuvan äänimaailmaan kokonaan uudelle tasolle. Upean yksityiskohtainen soundi toistuu aggressiivisena pitkin tilakanavia, eikä hellitä tehokkuuttaan kaikkein seesteisimmissäkään kohtauksissa. Lisäpotkua touhulle antavat tuntuvat matalat taajuudet.

Lisämateriaali
Julkaisu ei sisällä lainkaan lisämateriaalia.

Yhteenveto
Cabin in the Woods on äärimmäisen onnistunut metatason tutkielma kauhusta yleensä. Goddardin ja Whedonin viihteellinen ja suorastaan nerokas käsikirjoitus kompastelee paikoitellen, mutta tarjoaa muutoin genren ystäville todellista nannaa.