Elokuva
Eletään joulun aikaa New Yorkissa vuonna 1952. Nuori harrastelijavalokuvaaja Therese Belivet (Rooney Mara) työskentelee apulaisena suuressa tavaratalossa ja tarjoaa kiireen keskellä apuaan rikkaalle ja aatelisen oloiselle vanhemmalle naiselle, Carol Airdille (Cate Blanchett), joka etsii lahjaa nuorelle tyttärelleen Rindylle (Sadie ja Kk Heim). Naiset ystävystyvät nopeasti ja ikäerostaan huolimatta huomaavat viihtyvän toistensa seurassa, ehkä jopa paremmin kuin olisi soveliasta. Kun Carolin aviomies Harge (Kyle Chandler) saa vihiä naisten välisestä suhteesta, tämä palkkaa yksityisetsivän (Cory Michael Smith) vaimonsa jäljille, voidakseen hakea Rindyn yksinhuoltajuutta avioerossa. Samaan aikaan Theresen poikaystävän Richardin (Jake Lacy) epäilykset Carolin ja Theresen suhteen todellisesta tilasta kasvavat, ja naiset päättävät paeta arkea edes hetkeksi automatkalle.

Omaperäisen Todd Haynesin (Kaukana taivaasta (2002), I`m Not There (2007)) ohjaama Carol on kahden vahvan naisnäyttelijän, Cate Blanchettin ja Rooney Maran show, ja kumpikin on aivan ansaitusti rooleistaan Oscar-ehdokkaina. Sir Alfred Hitchcockin Muukalaisia junassa -elokuvalla (1951) läpilyönyt ja sittemmin monista sosiopaati Tom Ripleysta kertovien romaaniensa filmatisoinneista tunnetun Patricia Highsmithin omaelämäkerralliseen romaaniin The Price of Salt pohjaava Carol on herkkä kuvaus rakkaudesta aikana, jolloin samaa sukupuolta olevien suhdetta ei katsottu hyvällä, varsinkaan jos näiden välillä oli ikä- ja sosiaalinen ero.

Carol tutkii yksinäisyyttä ja vieraantuneisuutta tavalla, jossa on jotain poikkeuksellisen syvää ja henkilökohtaista. Näkökulma on pitkälti Maran Theresen, erityisesti tämän kameran etsimen läpi nähtynä, keino, jolla Haynes onnistuu löytämään piilotettujakin piirteitä Blanchettin Carolista. Hienovireinen, paikoin trillerinkin suuntaan hallitusti liukuva tarina esittää lopulta kysymyksistä ehkä sen arvoituksellisimman: Mikä elämässä on tärkeintä?

Carol kasvaa intiimiksi lähikuvaksi ulkopuolelta tulevien paineiden alla itsensä kätkevistä ihmisistä, aikana, jolloin konservatiivista maailma pakotti tukahduttamaan syvimmätkin tunteet. Henkilökohtaisesti Highsmithin tunteneen Phyllis Nagyn yksitoista vuotta sitten kirjoittama käsikirjoitus on kaikin puolin täydellisen hallittua kerrontaa, jonka osaset kokoaa Haynesin hienovireinen ohjaus. Yhteensä kuudella Oscar-ehdokkuudella huomioidun, ajankuvaltaan täyteläisen elokuvan kruunaa kuvaaja Edward Lachmanin virtuoosimaisesti käyttämä Super 16 millinen kamera, jonka projisoima kuva tekee epookista uskomattoman aidon ja elävän. Lachmanin kameratyöskentelyn tavoin myös Carter Burwellin hieno ja koskettavan herkkä musiikki on ehdolla Akatemian palkinnolle.

Elegantti Blanchett ja aistikas Mara tekevät intensiivistä työtä rooleissaan, joissa pienimmätkin detaljit ja nyanssit ovat yhtä tärkeitä kuin suuremmatkin tunteen purkaukset. Yhtä lailla hyvää työtä nähdään myös sivummalla, missä Kyle Chandlerin Harge ja erityisesti Carolin parasta ystävää ja entistä rakastettua Abbya esittävä Sarah Paulson saavat sopivasti tilaa väläytellä taitojaan.

Yhteenveto
Upeasti näytelty draama ja erinomainen ajankuva menneestä maailmasta, joka ei ehkä ole vieläkään niin paljoa avautunut.