Alkuperäinen nimi: 
Collateral
Valmistusvuosi: 
2004
Valmistusmaa: 
Ohjaaja: 
Käsikirjoittaja: 
Ikäsuositus: 
15
Kesto: 
120
Collateral - Väärä paikka väärä aika
Teemu Uotila, To, 14/10/2004 - 00:00

Ohjaaja Michael Mann on tullut suurelle yleisölle tutuksi laadukkaiden trillereiden ohjaajana. Miehen listalta löytyvät mm. sellaiset elokuvat kuin Heat – Ajojahti, Manhunter ja Insider. Unohtamatta tietenkään 80-luvun poliisisarjaa Miami Vicea, jossa miamilaispoliisien tulot ovat sitä luokkaa, että joka jaksossa on varaa ajaa eri Testarossalla. No, jätettäköön sivuseikat sikseen. Mann on jälleen tarttunut kiinnostavaan toimintatrilleriprojektiin, joka tunnetaan nimellä Collateral. Pääosaan palkattiin Tom Cruise, josta alkaa iän myötä kuoriutua jopa kunnollinen näyttelijä, kun vertaa miehen uran alkupään elokuviin kuten Top Gun tai Cocktail. Sivuosissa nähdään taksikuskin roolia toimittava Jamie Foxx ja naiskauneudesta vastaa Jada Pinkett Smith.

Collateral alkaa lentokenttäkohtauksella, jossa Tom Cruisen esittämä Vincent saapuu Los Angelesin suorittamaan tehtävää. Hänellä on yksi yö aikaa päästää viisi ihmistä taivaan porteille ja kadota heti aamun tullen pois Amerikan mantereelta.

Samaan aikaan toisaalla taksikuski Max on tehnyt tuttavuutta kauniin ja menestyvän bisnesnaisen kanssa ja saanut tältä jopa epävirallisen treffikutsun. Vaikka Max ajaakin taksia työkseen, niin hän on vannonut itselleen, että tämä työ on vain tilapäistä. Hänen on kerättävä tarpeeksi rahaa, jotta voi aloittaa oman limusiinifirmansa ja sitä kautta päästä itsensä herraksi. Ainoa ongelma on vain se, että Max on tehnyt työtä jo yli kymmenen vuotta ja tämän kaiken piti olla vain tilapäistä. Ilta on tähän mennessä alkanut mukavasti, kunnes Max erehtyy ottamaan kyyditettäväkseen Vincentin. Hän lupaa tälle kuusisataa dollaria, jos hän ajaa ympäri Los Angelesia ja toimittaa hänet aamun päätteeksi takaisin lentokentälle. Kukapa tällaista tarjousta voisi ohittaa, joten Max tarttuu syöttiin ja päättää ryhtyä yksityiseksi palkkamurhaajan kuskiksi – kuitenkaan tiedostamatta tätä tosiasiaa. Tilanne alkaa Maxille valjeta vasta myöhemmin, kun ruumiita sataa taivaista.

Elokuvan aloitus toimii erinomaisesti ja se esittelee kaksi tärkeätä päähahmoa varsin nopearytmisesti, mutta silti tietynlaisella jämäkällä otteella. Tarinan kuljetus on hoidettu sopivan tyylikkäästi Collateralissa ja tämän Mann on aina osannut varsin hyvin. Vaikka elokuva tuntuu jopa välillä etenevän hiukan verkkaisesti, niin sen luoma painostava ja tiivis tunnelma pitävät huolen jatkuvasta epävarmuuden olosta katsojan selkäytimessä. Kokonaisuudessaan elokuva on rytmitetty toimivaksi kokonaisuudeksi. Toimintatrillerinä Collateral on yksi vuoden parhaista. Elokuvassa ei mässäillä turhilla bensaräjähdyksillä, saati supersankarimaisella asenteella, jossa kaikki ovat hidasteita matkalla, eivät esteitä. Elokuvasta paistaakin läpi kylmä realistisuus, kun Mann tavoittaa katsojan katu-uskottavalla asenteella, joka kuljettaa katsojaa taksin mukana läpi koko elokuvan. Hieman jonkinasteisia yhtäläisyyksiä ja kritiikkiä Collateralista huokuu kuin Martin Scorsesen Taksikuskista, mutta ei kuitenkaan yhtä merkittävissä määrin.

Elokuvan roolitus on mennyt suhteellisen oikeille henkilöille. Vaikka en lukeudu suurimpiin Jamie Foxxin ylistäjiin, niin tähän rooliin mies sopii varsin hyvin. Ja kasvaa onnistuneesti roolin tuoman paineen ja henkilökohtaisten kokemusten myötä. Cruisen esittämä Vincent puolestaan on kaikessa kylmäkiskoisuudessaan ja brutaaliudessaan erittäin vakuuttava palkkamurhaaja. Hän saa rooliin sopivaa jäämäisyyttä ja tuo sopiva tappajan katsekin on löytynyt. Cruise on todellakin kasvanut näyttelijä hyvin ja valinnut viime vuosina toisistaan poikkeavia rooleja. Collateralin kylmä tappaja on yksi erinomainen suoritus Cruisen meriittilistaan. Jada Pinkett Smith puolestaan istuu myös hyvin rooliinsa Maxin ihastuksen kohteena.

Vaikka Collateral on puettu toimintatrillerin kaapuun, niin alta paljastuu silti hyvin hieman maanläheisimpiäkin aiheita. Se käsittelee hyvin kahta eri kontrastia, kahta täysin erilaista ihmistyyppiä, joita ajavat kuitenkin samanlaiset päämäärät: halu menestyä ja tehdä unelmistaan totta. Vincent on näitä jo omalta osaltaan toteuttanut, sillä palkkamurhaajan toiminnantäyteinen elämä on tuonut hänelle paljon, joskin hän on myös maksanut siitä. Mutta ei kuitenkaan sielullaan, sillä pohjimmiltaan Vincentin olemus paljastaa myös sen sydämen paikan ja näyttää hänestä uusia puolia. Max puolestaan on perinteinen duunari, joka haaveilee paremmasta elämästä - niin kuin kuka tahansa. Mutta aivan niin kuin suurin osan haaveilijoiden joukosta, hänkään ei ole uskaltanut ottaa sitä lisäaskelta, joka veisi hänet lähemmäksi päämäärää. Keskustelu Vincentin ja tämän elämäntavan kanssa antaa Maxille uusia näkökulmia ja tarjoaa myös vaihtoehtoja hänen elämäänsä.

Siinä missä Mannin Heat käsitteli kolikon kahta kääntöpuolta, poliisia ja rikollista, niin Collateral ei tee niin selvää rajausta aiheen suhteen. Enää maailma ei ole niin mustavalkoinen, vaan Vincentin tuomat näkökulmat tuovat Maxin elämää sitä kaivattua jännitystä, jota jokainen meistä aina joskus toivoo, mutta tilanteen tullen ei sitä haluaisikaan. Elokuvan dialogi on vahvassa osassa ja sen tuoma painokkuus ja tahdikkuus itse tarinaan on hienosti sommiteltu elokuvan kokonaisuuteen. Ja Cruisen repliikit loppukohtauksessa ovat varsin mieleenpainuvat. Vaikka dialogi onkin elokuvan vetovoima, niin paras kohtaus lukeutuu täysin sanattomaan visuaalisuuteen. Elokuvan keskivaiheilla tapahtuva yökerho-kohtaus on kiehtovuudessaan hyvin kerrottu kuvallisin keinoin. Tunnelmaa luodaan yökerhon tiiviillä tanssilattialla, jota Vincent käyttää taidokkaasti hyväkseen edetäkseen päämääräänsä. Elokuva on toteutettu sopivan realistisesti, eikä Vincentia esitetä pysäyttämättömän tappokoneena, vaan pikemminkin tilanteisiin sopeutuvana taidokkaana kameleonttina, joka osaa sopivasti mukautua tarpeen mukaan.

Elokuvan muuten toimivaa kokonaisuutta rikkoo sen musiikkimaailma. Käytetyt kappaleet olivat jotenkin irrallisen tuntuisia itse kohtauksista ja eivät onnistuneet saamaan tunnelmaa aikaiseksi. Elokuvan sävellykset puolestaan olivat paria poikkeusta lukuun ottamatta taustalla soivaa tunnelmointia, joka ei vaikuttanut sen suuremmin lisäjännityksen luomiseen. Ajoittaista turhaa pitkitystä ja yhtä tunnelmaa rikkovaa kohtausta laskematta Collateral tarjoaa varsin tiiviin toimintatrilleripaketin, jonka kanssa aika kuluu varsin nopeaan.

Anamorfinen: 
Anamorfinen
Levymäärä: 
0
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Pakkotekstitys: 
On

Lisää uusi kommentti



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016