Elokuva
On vuosi 1985 kun Ron Woodroof (Matthew McGonaughey), rentoa elämää huorien ja huumeiden kanssa viettävä texasilainen rodeon rakastaja ja homofobinen umpihetero, saa tietää sairastuneensa HIV:iin. Kun lääkärit ovat voimattomia auttamaan eikä hoitokeinoja vielä tunneta, Woodroof saa elinaikaa kokonaiset 30 päivää. Koko ajan pahentuvien oireiden pakottamana Ron alkaa tutkia vaihtoehtoisia keinoja hidastaa taudin etenemistä ja perustaa Dallas Buyers Clubin, infektioon sairastuneiden oman kerhon. Kun Ron ryhtyy transseksuaalin ystävänsä Rayonin (Jared Leto) kanssa salakuljettamaan valtiovallan vielä hyväksymätöntä lääkettä, proteiini Peptide T:tä, Meksikosta, he tulevat samalla tarjonneeksi mahdollisuuden sadoille kohtalotovereilleen jatkaa elämäänsä.

Todellisiin tapahtumiin perustuva Dallas Buyers Club on kuuden Oscarin ehdokas ja vahva näyttö kanadalaiselta ohjaajalta Jean-Marc Valléelta sekä samalla lopullinen todiste parin viime vuoden aikana huikeita roolitöitä tehneen Matthew McGonaugheyn noususta suurten näyttelijöiden joukkoon. Teknisesti Dallas Buyers Club on katu-uskottava julkilausuma, jossa taudinkuva korostuu paitsi näyttelijöiden fyysisessä muodonmuutoksessa (McGonaughey laihdutti kuvausten aikana 23 ja Leto 14 kiloa), myös harkituin detaljein ääniraidalla Woodroofin kärsiessä koko ajan pahentuvasta tinnituksesta.

Siinä missä Jonathan Demmen Oscar-palkittu Philadelphia (1993) lähestyi immuunikatoa sairastavien elämää ajalleen ominaisin keinoin, Dallas Buyers Club pysyttelee katutasolla kuvatessaan 1980-luvun puoliväliä huumeiden käytön ja suojaamattoman seksin hulluina vuosina. Yhtä lailla Demmen hienon elokuvan kanssa, myös Dallasissa vastauksia ja oikeutta haetaan lopulta raastuvasta.

Craig Bortenin ja Melisa Wallackin kirjoittama Dallas Buyers Club piirtää aikakaudesta aidon oloisen kuvan ja ampuu täsmänä useammankin osuman Yhdysvaltain elintravike- ja lääkeviraston (FDA) suuntaan, näiden pantatessa jo muualla todistetusti toimivia lääkkeitä jumittaen ne ikuisuuksia kestävään byrokratiaan. Samalla se tähdentää yksilön oikeutta etsiä ja hankkia itselleen parasta mahdollista hoitoa, vaikka sitten lain ja jäykkien säädösten ulkopuolelta, mutta ei missään käänteessä romantisoi Woodroofin sovinistista hahmoa tai nosta tätä törkysäkkiä jalustalle.

Steve McQueenin 12 Year a Slaven ohella Dallas Buyers Club on vuoden toinen tositapahtumiin perustuva sanomaelokuva, jolle voi hyvinkin povata menestystä tulevissa Oscareissa. Varsinkin parhaan miespääosan palkinto tullaan toden näköisesti jakamaan joko Slaven Chiwetel Eijoforille tai McGonaugheyn raastavalle kokovartalotulkinnalle Ron Woodroofina. Panoksia uskaltaa asettaa myös Jared Leton kohdalle kisattaessa parhaan miessivuosan palkinnosta, sillä liki viiden vuoden sapattivapaalta palannut rokkari/näyttelijä tekee yhden uransa parhaista roolisuorituksista pahimmankin pigotin sydämen särkevänä Rayonina.

Vahvat panokset hallittuun kokonaisuuteen antavat myös Jennifer Garner Woodroofin toiminnan ymmärtävänä tohtori Eve Saksina, Denis O`Hare tämän lakiin ja pykäliin sokeasti tuijottavana kollegana, tohtori Sewardina, ja Bradford Cox Rayonin rakastettuna, Sunnyna. Griffin Dunne on virastaan kenkää saanut tohtori Wass, jolla on keinonsa hankkia tarvittavia rohtoja ilman valvontaa, ja kymmenistä sivurooleistaan aina hankalana byrokraattina tuttu Michael O`Neill on FDA:n nihilististi Richard Barkley ja Steve Zahn Ronin poliisiystävä Tucker.

Yhteenveto
Loistavien näyttelijäsuoritusten kruunaama henkilökuva miehestä, jonka teot muuttivat tuhansien AIDS:iin sairastuneiden elämää ja antoi heille toivoa.