Elokuva
Texas vuonna 1858, kaksi vuotta ennen Amerikan sisällisodan puhkeamista. Saksasta Amerikkaan emigroitunut palkkionmetsästäjä Dr. King Schultz (Christoph Waltz) yhdistää voimansa kovia kokeneen orjan, Djangon (Jamie Foxx), kanssa. Samalla kun Schultz kartuttaa kassaa niputtaessaan etsintäkuulutettuja (elävänä tai kuolleena, yleensä kuolleena), Django etsii kadonnutta vaimoaan Broomhildaa (Kerry Washington). Kaksikon verenpunainen tie vie lopulta syvälle etelään, Mississippiin, Calvin J. Candien (Leonard DiCaprio) kalmalta löyhkäävälle plantaasille.

Hollywoodin originellein ohjaaja/käsikirjoittaja Quentin Tarantinon Django Unchained tekee lännenleffoille saman kuin miehen edellinen, loistava Kunniattomat paskiaiset (Inglourious Basterds, 2009), teki sotaelokuville heittäen kaikki kliseet tehosekoittimeen, suodattaen genrestä aivan omanlaisensa julkilausuman. Myyttisyyttä huokuva pelasta prinsessa -faabeli yhdistyy vaivatta italalialaiseen spagettiwestern-genreen, jota pippuroi lakoninen huumori, orjuutta kritisoivat tietoiskut sekä silmittömän roiskeinen väkivalta.

Django Unchained on äärimmäisen raaka ja verinen elokuva, mutta sen esittämä väkivalta on vedetty juuri sopivasti yli, ettei hurmeista tappospektakkelia voi, eikä pidäkään, ottaa liian vakavasti. Raatolaskuri nakuttelee silti liki samankaltaisia lukemia kuin Sam Peckinpahin klassikossa Hurja Joukko (The Wild Bunch, 1969), luotien tehdessä yhtä graafista jälkeä kuin esikuvassaankin. Robert Richardsonin kuvaama epookki on värikylläisen näyttävää, Fred Raskinin editointi partaveitsen terävää ja Tarantinon tavaramerkki, musiikkiraita, yhtä yllätyksellinen kuin miehen jokaisessa elokuvassa.

Paskiaisten Hans Landan roolista ansaitusti Oscarin napannut Christoph Waltz jatkaa hedelmällistä yhteistyötään Tarantinon kanssa erittäin hyvin tuloksin, ja yhtä hienon roolin tekee myös QT-tiimin ensikertalainen Leonardo DiCaprio arkkipahana Calvin Candiena, jonka roolihahmo on yhtä aikaa vihattava, mutta myös äärimmäisen surullinen. Djangona niin ikään Oscar-palkittu (Ray, 2004) Jamie Foxx jää pehmeällä äänellä tylyjä mutisevana koston airueena värittömämmäksi kuin muut pelurit, varsinkin kun sivuroolissa nokittaa Samuel L. Jackson Candien luotto-orja Stephenina muutamankin kunniamaininnan arvoisesti. Sivummalla poikkeavat mm. Donit Johnson ja Stroud, Jamesit Russo ja Remar, Wolf Creekin (2005) aussiylpeys John Jarratt, sekä se alkuperäinen Django vuoden 1966 elokuvasta, Franco Nero.

Yhteenveto
Django Unchained on tekijänsä verisen viihdyttävä rakkaudentunnustus westerneille, yhtä aikaa sihisevän kuuma ja hyytävän cool, elämys, jollaisen vain yksi mies, aikamme omaperäisin auteur, Quentin Tarantino, voi valkokankaalta tarjota.