Elokuva
Barney Rossin (Sylvester Stallone) johtama palkkasoturijoukko, johon kuuluvat myös veitsispesialisti Lee Christmas (Jason Statham), karateka Ying Yang (Jet Li), raskaiden aseiden erikoismies Hale Caesar (Terry Crews) sekä räjähde-expertti Toll Road (Randy Couture), saavat herra Churchilta (Bruce Willis) tehtävän.
Pittoreski Vilena Latinalaisessa Amerikassa kituu kenraali Garzan (David Zayas) diktatuurisen rautasaappaan alla, ja tuhdisti tatuoitujen tappamisen ammattilaisten olisi tarkoitus poistaa tämä muonavahvuudesta, jotta ystävällismieliset jenkit voisivat hyödyntää maan rikkauksia.

Paikan päällä selviää kuitenkin, että maisemallista merenrantakohdetta isännöikin jo entinen CIA-agentti James Monroe (Eric Roberts) tunteettoman ykkösnyrkkinsä Dan Painen (Steve Austin) kanssa, joille hedelmällinen maa on omiaan kokapensaan kasvatukseen, eivätkä syntymäikävät operatiivit aio mistään hinnasta luopua tuottoisista sijoituksistaan. Mutta Vilenan päähän potkittujen kansalaisten keskuudessa kytee myös kapina, jonka johtajan Sandran (Gisella Itié) Ross joutuu pakomatkallaan vastentahtoisesti jättämään konnien kynsiin. Vaikka The Expendablesiksi nimetyllä murhatyhmällä on sisäinenkin ongelma psykoottisen tarkka-ampuja Gunnar Jensenin (Dolph Lundgren) vaihdettua leiriä, Ross päättää miehineen palata Vilenaan vielä kerran ja laittaa paikan demokraattisesti korrektiin kuntoon.

Siinä missä vannoutunut vegaani ei mene Beefy Queenin lounaalle eikä toipuva alkoholisti viininmaistajaisiin, ei mene myöskään sielukkaista taide-elokuvista syttyvä baskeripää katsomaan Sylvester Stallonen elokuvaa The Expendables. Siinä kun herkkyys yhdistyy ainoastaan liipaisimeen ja kulttuuriarvot tatuointitaiteeseen, sillä kyseessä on äärimmäisellä äijällä täytetty ja sarjatulella lippaat tyhjiksi räiskivä toimintatykitys. Vaikka Stallonen ja Dave Callahamin käsikirjoitus onkin, lukemattomista muokkauksistaan huolimatta, suoraviivaista ja asetelmiltaan mustavalkoista korkkaria, on siinä oma mustunut moraalinsa. Ross joukkoineen tekee vain hyvää, vaikkakin äärimmäisen kontroversiaalein keinoin, vapauttavat ihmisiä terroristien kynsistä, haluamatta laupeuden töistään muuta kuin käyvän korvauksen sillä pitäähän ammattisotilaankin syödä.

The Expendablesin voima ja tehot löytyvätkin vallan muualta kuin alamittaisesta käsiksestä, sillä Stallone on lähtenyt tietoisesti täyttämään kankaan isoegoisilla toimintaikoneilla ja tylyllä kasarihenkisellä mättämisellä, jossa piisaa räjähtäviä kehoja ja luotien ruhjomia ruumiita. Nihilistisen tappospektaakkelin Rambon (2008) graafisissa sfääreissä ei The Expendablesin tapauksessa sentään lahdata, mutta ikärajan täytteeksi leffassa on silti riittämiin verta ja suolenpätkiä. Top Gun -veteraani (1986) Jeffrey Kimballin intensiivisesti kuvaamat ja Ken Blackwellin ja Paul Harbin iskevästi editoimat toimintakohtaukset ovat paitsi ohjattu, myös toteutettu aiheen vaatimalla raivolla ja pieteetillä. Myös kuvan digitaalinen jälkikäsittely on ilahduttavasti pidetty minimissään ja tuhotyöt ja pyrotehosteet hoidetaankin kivasti käsityönä dynamiitilla ja bensiinillä.

The Expendables kasvoi miehityksessään kuin varkain Who´s who in action genre-tyyppiseksi hakuteokseksi, ja vaikka jengistä jäikin joitain haluttuja kovapäitä pois (mm. Jean-Claude Van-Damme, Steven Seagal ja Wesley Snipes), Stallone onnistui kokoamaan ryhmän, jonka testosteronitaso on vaarallisen ylhäällä. Sly itse on 63-vuotiaana yhä ronskissa iskussa tuhdisti tatuoituna luonnonvoimana saaden tehokasta tulitukea yllättävän sympaattisen roolin vetävältä Jason Stathamilta. Elastiselle pikkukiinalaiselle Jet Li:lle ei hirmusti ole potkimista enempää tehtäviä piisannut, mutta henkilöhahmoa yritetään sentään persoonallistaa keventävillä jutustelutuokioilla. Ammattiatleetit Terry Crews ja Randy Couture hoitavat leiviskänsä siinä missä ketkä tahansa muutkin punttisalien veteraanit, kun taas Dolph Lundgrenin osaksi jää artikuloida englantia huonommin kuin länsinaapurin lahja elokuvamaailmalle oikeasti edes osaa.

Sivareissa piipahtavat myös Mickey Rourke ryhmän päämajaa, tatuointibaaria, pitävänä sotimisen veteraanina Toolina, jonka monologi tappamisen jalosta taidosta ja sielun synkkyydestä vastaa yksin koko elokuvan syvällisimmästä annista. Stallonen veikein veto castingissa on ollut yhdeksi kuuden tuunin sessioksi samaan paikkaan samaan aikaan saadut entiset Planet Hollywood -ketjun kumppanit Bruce Willis ja Kalifornian kuvernööri Arnold Schwartzenegger, jotka tekevät actionhistoriaa lyhyessä dialogikohtauksessa, jossa jaellaan henkilökohtaisiakin hetuloita suuntaan jos toiseen.

Viimeksi Stallonen rinnalla Rambon scoren onnistuneesti päivittäneen Brian Tylerin täsmämusa iskee vaaditulla tavalla. Intron jyrisevässä teemassa The Expendables on kaikki ainekset nousta suurten actionaihoiden joukkoon, eikä isolla orkalla soitettu musiikki siitä vaimenekaan kuin harvoin. Taustamusiikkina kuullaan rehevää juurirockia mm. Aerosmithilta, CCR:ltä, Godsmackilta sekä Shinedownilta, jotka työstivät leffan epävirallisen tunnarin Diamond Eyes (Boom-Lay Boom-Lay Boom).

Yhteenveto
Tuhti ja tyly kovapanostus, jonka arvoa ei mitata älykkyysosamäärinä vaan raakaa lihaa lounaaksi nauttivien umpiheteroiden viihtyvyydellä. Toimintafriikeille tarjolla on kyllä harvinaisen herkusti katettu ruutifestari, jonka jälkeen katsojallakin on niin takki kuin lippaatkin tyystin tyhjät.