Elokuva
Nykyistä sliipattua toimintamuottia katsoessa muistot suuntautuvat automaattisesti actionin kultaiselle 80-luvulle. Isot miehet elämää suuremmissa elokuvissa tuhosivat puoli tienoota omin käsin ennen kuin se iänikuinen tytär saatiin pelastettua ilkeämieliseltä ja usein huonosti pukeutuneelta diktaattorilta. Aikakauden toimintastarat elävät edelleen tuolloin nassikoina olleiden katselijoiden mielissä säälin ja ylpeyden sekaisissa tunnoissa. Tähdet, kuten Sylvester Stallone, Arnold Schwarzenegger, Chuck Norris tai Steven Seagal. Onneksi yksi heistä tietää, miten vanhan koulukunnan toimintaa tehdään.

Sylvester Stallone on vanhoilla päivillään siirtynyt täysvaltaisemmin myös kameran taakse, mutta viihtyy yhtä lailla linssin edessäkin. Rockyn (2006) ja Rambon (2008) uudelleenherättelyn myötä naftaliinista nostettiin koko 80-luvun äijätoiminta juuri sellaisena kuin se on säilynyt nostalgisen kultaisissa muistoissa. Rambon suoraviivainen, mutta äärimmäisen brutaali toiminta on yhtälailla paluu kolmen vuosikymmenen taakse kuin myös suora kannanotto nykyisiä koko perheen Bruckheimer-tuotantoja kohtaan. Väkivalta on viihteestä huolimatta rumaa. Kun huhut miehen seuraavan projektin ympärillä alkoivat keräämään vanhoja toimintaikoneita samaan filkkaan, oli odotettavissa jotain suurta.

Ohjaaja-näyttelijä-ikonin kolmas tämän vuosituhannen elokuva The Expendables on suurta. Pelkästään elokuvan näyttelijöiden yhteenlasketut egot päihittävät suurimman osan parin viime vuosikymmenen toimintaelokuvista maanrakoon. Tempaus on yhtälailla markkinointikikka kuin vilpitön kutsu vanhojen hyvien aikojen kunniaksi, mutta Stallonen, Schwarzeneggerin, Bruce Willisin, Dolph Lundgrenin, Mickey Rourken, Jet Lin ja Jason Stathamin kaltaisten starojen näkeminen saman elokuvan sisällä on jotain, mitä kansa on haaveillut salaa vuosia. Puhumattakaan elokuvassa nähtäviä muita muskeleita, jotka eivät välttämättä ole niittäneet samanlaista tiliä valkokankaalla, mutta ovat aivan yhtä innokkaalla fanipohjalla siunattuja. The Expendablesin kohderyhmän pystyykin määrittelemään pelkän näyttelijälistan perusteella.

The Expendablesin toiminta on kankeiden yksirivisten ja brutaalin toiminnan yhteismarssia. Eri alojen spesialisteista kootun palkkasoturiryhmittymän keikka banaanivaltion sisuksiin on toiminnan täytteinen, ja elokuva poikkeaa kaavasta vain harvakseltaan luomaan jotain syvällisempää hahmojensa sisuksiin. Silloinkin muistellaan silmä kyynelissä aiempia sotakokemuksia ja niiden vaikutusta kokijoiden psyykkeeseen. Suurimman osan ajasta elokuva etenee ryminällä tasapainotellen niin bensankatkuisten asemasotien kuin rinnuksissa tuntuvasti koreografioitujen lähitaistelujen sulassa sovussa. Jälkimmäisen kohdalla katsojat pääsevät nauttimaan muutamista ikimuistoisista turpakäräjöistä, kun yhteen ottavat keskenään niin showlajien ykkösnimet kuin toistensa täydelliset vastakohdat, Jet Li ja Dolph Lundgren. Stallonelle tyypilliseen tapaan toiminta on loppuun asti vietyä mätkintää, minkä tuntee kotisohvalle saakka.

Stallonen ohjaus käyttää myös harkiten leikkauksia, mikä tekee toimintakohtauksista entistä intensiivisempiä. Lähi- ja kauko-otoksia yhdistelevä kuvaus luo tantereista selkeän kuvan, mutta hyväilee ihoa tarpeen tullen. Sen, minkä ohjaaja menettää taiteellisessa sommittelussa, otetaankin takaisin viihteellisemmässä annissa.

Uusi pidennetty ohjaajan versio tuo Stallonen omin sanoin touhuun enemmän sydäntä. Noin kymmenen minuutin edestä lisätyt kohtaukset syventävät lähinnä elokuvan seesteisempiä kohtauksia ja henkilöhahmoja, joiden lisäksi elokuvan ääniraitaa on rukattu uuteen kuosiin. Kokonaisuudessaan muutokset eivät muuta elokuvaa juuri suuntaan tai toiseen.

Tekniikka
Uusi julkaisu ei koske elokuvan kuvaan tai ääneen. 2.35:1-kuva on väreistä aavistuksen karsittu, mutta muutoin loistavaa jälkeä. Mustan taso ei häpeile pimeimmissäkään kohdissa, mikä antaa kuvalle erityistä syvyyttä. Myös tarkkuus säilyy kauttaaltaan terävänä. Ainoastaan pieni rakeisuus haittaa muutamia kohtauksia.

DTS-HD 5.1 -raita on miksattu aggressiiviseksi. Alapää mylvii jatkuvalla teholla tuoden megalomaanisiin räjähdyksiin myös tarvittavaa tuntua, mutta siitä huolimatta muut taajuudet toistuvat niin ikään selkeästi ja vivahteikkaina. Tilantuntu varsinkin toimintakohtauksissa on vakuuttavan immersiivinen.

Lisämateriaali
Extended Director's Cut -julkaisu menettää perusjulkaisusta Sylvester Stallonen kommenttiraidan. Tilalla on puolitoistatuntinen Inferno: The Making of Expendables -dokumentti, jossa äänessä on lähinnä näyttelijä/ohjaaja taustalla soljuvan kuvamateriaalin tahdissa. Edellisversion kommenttiraidan tapaan Stallone jakaa mielenkiintoisia anekdootteja paitsi elokuvan teosta myös omasta urastaan.

Ultimate Recon -lisässä tarkastellaan kuva kuvassa -toiminnon avulla muutamia elokuvassa nähtäviä kohtauksia. Tapaukset eivät ole ainoastaan toiminnantäytteisiä, joten aiheet vaihtelevat repliikkiopetteluista aina kuvauspaikkojen erilaisuuksiin Brasilian ja Yhdysvaltojen välillä. Ääneen pääsevät Syltyn ohella myös muu tuotantotiimi.

Julkaisun nasevin lisä on kolmen vartin mittainen Comic Con Panel 2010, jossa puolet päänäyttelijöistä keskustelee tuhatpäisen yleisön edessä elokuvasta. Hauskoja anekdootteja täynnä oleva tilaisuus on mukavaa seurattavaa egojen vitsaillessa keskenään. Puolitoistatuntisen Making of -dokumentin sijaan Suomeen on rantautunut vain vajaa kaksikymmentä minuuttia pitkä Behind the Scenes -kooste, joka kyllä valottaa valittuja kohtauksia suhteellisen hyvin ja rehellisesti. Luonnollinen jatko saadaan From the Ashes: Post Production & Release -dokumentista, jossa nimenmukaisesti käydään läpi elokuvan jälkituotantovaihetta leikkauksien, musiikin ja yleisöpalautteen voimin. Hieman irtonaisempi haastatteluosuus on tehty tanskalaista lehteä varten. Haastateltavina ovat Eric Roberts, Sylvester Stallone ja Dolph Lundgren, joilta kysytään sekalainen määrä kysymyksiä laidasta laitaan. Yhteiskesto noin kymmenen minuuttia. Lätyltä löytyy lisäksi kuuden minuutin edestä pilalle menneitä kohtauksia ja yksi poistettu vitsi Lundgrenilta.

Yhteenveto
The Expendables on kuin suoraan kultaiselta 80-luvulta. Nimekkäällä äijäenergialla ryyditettyä rehtiä viihdettä, jossa osumat tuntuvat ja action on isoa.