Fame
Jussi U. Pellonpää, Ma, 19/10/2009 - 00:00

Elokuva

New Yorkin kuuluisassa, niin teatteriin, musiikkiin kuin tanssiinkin keskittyneessä esittävien taiteiden opinahjossa alkaa neljä tiukkaa kouluvuotta, joiden aikana seurataan ryhmää niin taustoiltaan kuin roduiltaankin erilaisia nuoria, joita kaikkia ajaa eteenpäin sama vimma: tulla lajinsa parhaaksi. 

Kotonaan kurissa ja nuhteessa elänyt lahjakas Denise (Naturi Naughton) tahtoisi vaihtaa klassisen musiikin seksikkäämpään R&B:hen, Kevin (Paul McGill) puolestaan uskoo tanssin avulla saavansa siivet, kun taas katujen kovuuden tunteva Malik (Collins Pennie) pyrkii rap-maailman uudeksi messiaaksi, ja kapinahenkinen synttytaituri Victor (Walter Perez) musiikin universaalin sanoman airueeksi. Kovan koulutuksen ja karsimisen keskellä laulunlahjojaan vakan alla piilotteleva Jenny (Kay Panabaker) ihastuu kultakurkkuiseen Marcoon (Asher Book), mutta voiko tulevaisuuden panoksilla pelaavassa opinahjossa olla enää tilaa rakkaudelle? 

1980 sai ensi-iltansa Alan Parkerin elokuva Fame, joka poiki supersukseen saavuttaneen tv-sarjan (1982-1987).
Varsinkin telkkaversio muokkasi nuorison ajatusmaailmaa maineen ja mammonan tavoittelemisesta taiteiden keinoin ja samalla se synnytti esittäjistään niin tähdenlentoja kuin lahjoiltaan kestävämpiäkin suosikeita. Siinä missä 29 vuotta sitten Parker rakensi musiikki- ja tanssiesityksensä osaksi draamankaarta, ja keskittyi ihmisiin ja heidän välisiin konflikteihin, tv- ja popvideomaailmassa uraa luoneen (Britney Spears Live, The Pussycat Dolls) Kevin Tancharoenin esikoispitkänä ohjaama update on ulkokultaista keikistelyä, ilman sen suurempia emotionaalisia kokemuksia tai arvoja. 

Muutama osumakin toki Fame 09:n mahtuu, koulun cafeteriassa pienestä melodianpätkästä lähtevä ja koko koulun mukaansa tempaava joukkokohtaus on aidosti inspiroivaa äänen ja liikkeen juhlaa, mutta yksittäisten opiskelijoiden ongelmien ja haaveiden törmäykset esitetään kiihkotta ja tv:stä tuttuun, toteavaan sävyyn.

Nuoret näyttelijät ovat osaavia esiintyjiä, kauniita ja sutjakoita ja liikkuvat kuin kalat vedessä, mutta se tärkein asia, joka tekee valkokankaan ihmisistä tähtiä, fotogeneettisyys ja karisma, puuttuvat. Realismia kuviin haalitaan opettajiston edustajilla, joita esittävät monet telkasta tutut kasvot, musiikin ja baletin maikat Cranston ja Kraft (Kelsey Grammer ja Bebe Neuwirth (Frasier)), laulun opettaja Rowan (Megan Mullally (Will & Grace)) sekä näyttelijäntyöstä vastaava herra Dowd (Charles S. Dutton (L-Koodi, House)). Alkuperäisistä ”Feimeistä” mukana on Debbie Allen, tällä kertaa koulun tiukan rehtorin roolissa. 

Yhteenveto

Kovimmille hardcore-faneille Famen päivitetty versio voi olla kivakin matka muistojen kujalle, ja kuullaanhan siinä toki SE laulukin, Irene Caran aikoinaan esittämä ja Michael Goren säveltämä, Oscarilla palkittu Fame, mutta kokonaisuutena muovinen ja särmätön lämmittely ei saa kansaa nousemaan teatterin penkeille tanssimaan muiden mukana.

Anamorfinen: 
Anamorfinen
Levymäärä: 
0
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Pakkotekstitys: 
On
Kuvagalleria: 


Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016