21.-26. elokuuta pidettävät Espoo Ciné -festivaalit järjestetään nyt 18. kertaa. Tänäkin vuonna ohjelmistosta löytyy elokuvia laidasta laitaan; lyhytelokuvista indie-tuotantoon ja dokumenteista Hollywood-ensi-iltaan. Luvassa on noin 70 pitkää ja 20 lyhytelokuvaa. Festivaalit avaa Sam Garbarskin Irina Palm ja päättää Giuseppe Tornatoren odotettu Tuntematon nainen. Ilmaisena ulkoilmanäytöksenä esitetään Adrian Lynen kasariklassikko Flashdance. FilmiFIN-toimittaja teki ennakkokatsauksen tämänvuotisen Espoo Ciné -festivaalin ohjelmistoon. Syyniin joutui neljä elokuvaa festivaalin Méliès d’Argent-, El Mundo Español-, Pink Zone- ja Dokumentit-sarjoista.

The Abandoned (Espanja/Iso-Britannia/Bulgaria, 2006)
Méliès d’Argent -kilpasarjaan osallistuva The Abandoned on Nacho Cerdán ohjaama kauhuelokuva juuriaan etsivästä naisesta, joka löytää enemmän kuin olisi uskaltanut kuvitellakaan. Nelikymppinen amerikkalaistunut Marie (Anastasia Hille) matkustaa synnyinmaahansa Venäjälle, koska on vihdoin saanut tietää oikean äitinsä henkilöllisyyden ja asuinpaikan, josta Marie toivoo löytävänsä tietoa perheestään.
The Abandoned on vahvasti visuaalisuuteen ja ääniefekteihin luottava säikyttely, jonka juonenkuljetus ja hahmojen syventäminen ontuu pahemman kerran. Käsikirjoitus ei tiedä mihin se on tarinallaan menossa ja mutkittelee tylsäksi haahuiluksi, jota ei pelasta edes silloin tällöin jännittäväksi nouseva tunnelma. Kummitustaloteemainen elokuva onnistuu kuitenkin vain harvoin kiinnittämään mielenkiinnon, ja hieman yli puolitoistatuntisenakin tuntuu yllättävän pitkältä. Näyttelijät ovat rooleissaan siedettäviä, mutta heille kirjoitettu dialogi on välillä vaikeasti pureskeltavaa.

The Secret Life of Words (Espanja, 2006)
Espanjalaisen Isabel Coixetin ohjaama The Secret Life of Words kertoo tarinan Hanna-nimisestä (Sarah Polley) naisesta, joka passitetaan työpaikaltaan kuukauden lomalle työtovereiden valitusten takia. Kuuroutunut ja omissa oloissaan pysyttelevä Hanna ei kuitenkaan käytä lomaansa rentoutumiseen, vaan päätyy töihin öljylautalle yksityiseksi hoitajaksi vakavasti loukkaantuneelle Josefille (Tim Robbins). Sulkeutuneen Hannan ja helposti avautuvan Josefin väliseen suhteeseen, ja sen vaikutukseen Hannan elämään, keskittyvä draama on koskettava ja rauhallisesti etenevä. Hannan ja Josefin juttutuokiot, joissa Josef toimii pääosin puhujana, ovat hyvin kirjoitettuja ja juttuihin uppoaa mukaan huomaamattaan. Hahmojen taustat rakennetaan luonnollisesti ja pikkuhiljaa, kunnes katsoja elää öljynporauslautan pienen henkilökunnan mukana. Näyttelijät vetävät roolinsa erinomaisesti ja varsinkin pääosakaksikko tekee erittäin vakuuttavaa jälkeä. Tunnelma on vahva ja paketti pysyy kasassa lähes loppuun asti. Viimeisen parinkymmenen minuutin aikana käsikirjoitus menettää kuitenkin otteensa ja elokuva sortuu paasaamiseen, jolloin tunnelma katoaa. Hienosti rakennettu draamaelokuva on kuitenkin ehdottomasti katsomisen arvoinen kokemus.

Sonja (Saksa, 2006)
Suomalaisen Kirsi Marie Liimataisen Saksassa ohjaama elokuva kertoo teini-ikäisestä Sonjasta (Sabrina Kruschwitz), joka murrosiän tuomien ongelmien lisäksi kamppailee perheongelmien sekä seksuaalisen suuntautumisensa kanssa. Paras ystävä Julia (Julia Kaufmann) on Sonjalle oikeasti enemmän kuin paras ystävä, ja välillä tuntuu, että tunne on molemminpuolinen. Sonja toimii elokuvana hyvin, kun käsitellään Sonjan suhdetta tämän poikaystävään sekä Juliaan. Kohtaukset ovat aitoja ja herkkä kasvutarina tuntuu toimivalta. Mutta valitettavasti suuren osan tarinasta ottavat perhesuhteet eivät samalla tavalla onnistu säväyttämään. Sonjan äidin reagointi tyttärensä tilanteeseen tuntuu jotenkin epäaidolta ja kummalliselta, eikä vaikea äiti-tytär -suhde onnistu selittämään tilannetta. Isän luona tapahtuvat käänteetkään eivät onnistu tuomaan tarinaan oikein mitään ja jäävät tyhjiksi. Lopun tyhjässä poljennassa menetetäänkin paljon siitä, mikä alussa toimi.

The 11th Hour (Yhdysvallat, 2007)
Al Goren Epämiellyttävä totuus -dokumentin jalanjäljissä kulkeva The 11th Hour kerää yhteen kymmeniä tiedemiehiä ja vaikuttajia kertomaan ilmastonmuutoksesta, sen vaikutuksesta palloomme ja siitä, kuinka tilanteeseen voidaan vaikuttaa. Olisiko nyt aika kuunnella? Leonardo DiCaprion tuottama ja Nadia Connersin sekä Leila Conners Petersenin ohjaama ja käsikirjoittama dokkari pureutuu aiheeseen usealta kantilta, ja vaikka käsitteleekin paljon juuri Yhdysvaltojen tilannetta, antaa hyvän kuvan koko maailman tilanteesta ja mahdollisesta tulevaisuudesta. Dokumentti etenee sujuvasti puheen, videopätkien sekä musiikin avulla, joita pohjustavat DiCaprion juontamat välivideot. Samaa aikaa painostava ja innostava elokuva kertoo kylmiä faktoja ihmisen vaikutuksesta maapalloon, mutta samalla iloitsee mahdollisuudesta vaikuttaa ja rakentaa uutta teknologiaa. Ja vaikka isoihin yhtiöihin kohdistuva painostus saattaakin jättää katsojan vähän ulkopuoliseksi, antavat upeat kuvat maailman uhanalaisesta luonnosta ja pienet ideat omaan kulutuskäyttäytymiseen varmasti aihetta ajattelemiseen.

Tutustu Espoo Cinén ohjelmistoon osoitteessa www.espoocine.fi