1980-luvun alussa Etelä-Afrikan Johannesburgiin laskeutui suunnattoman kokoinen avaruusalus. Kun alusta tutkittiin, sisältä löytyi miljoonia katkarapua muistuttavia ulkoavaruuden asukkeja, jotka nopeasti internoitiin suurkaupungin kupeeseen omalle leirilleen, joka sai nimekseen District 9. Vuosien saatossa yhteiselo kissanruokaan mieltyneiden alieneiden ja ihmisten välillä on saavuttanut lakipisteensä, minkä seurauksena hökkelikylissä asuvat pitkäkoivet päätetään siirtää uuteen leiriin. Suuren muuton takana on erikoisyksikkö MNU, joka haluaisi käyttöönsä muukalaisten edistyneen aseteknologian, mutta ei ole onnistunut tekemään näiden utopistisista tuliaseista käyttökelpoisia. Väkivaltaiseksi menevän pakkomuuton keskelle tömähtää migraatiosta vastaava byrokraatti, slipoveriin pukeutuva, paperiarkkiakin kuivakampi virkamies Wikus van der Merwe (Sharlto Copley), joka altistuu vahingossa oudolle aineelle ja alkaa muuttua joksikin aivan muuksi.

Neill Blomkampin District 9 (2009) on uskomaton esikoisteos. Tähtien asennon ollessa oikea noviisiohjaajaa kohtasi todellinen onnenpotku, kun tuotantotukea kokopitkän version tekoon tarjosi, ei kukaan muu kuin Sormusten herra Peter Jackson. Nykyään jo miltei urbaaniksi legendaksi muuttuneen tarinan mukaan, kun Jacksonin ja Blomkampin yritykset tuoda hittipeli Halon tapahtumat valkokankaille epäonnistuivat, tuottaja-ohjaaja Jackson tarjosi nuorelle ystävälleen 30 miljoonaa dollaria, jolla tämä voisi tehdä aivan millaisen elokuvan haluaisi. Kun tulos on District 9:n kaltainen näyttävä ja fiksu faabeli, ei voi muuta kuin ihmetellä minne esimerkiksi Michael Bay saa upotettua 6-8 kertaa suuremmat summat elokuvissaan.

District 9 on ns. mukamentti (eng. mockumentary), dokumentaariseen tyyliin haastatteluineen ja uutispätkineen etenevä ja takautumina kerrottu raportti maailmaa muuttaneesta katastrofista, joka kaikesta mahdottomuudestaan huolimatta on osattu jäsennellä, kertoa ja esittää niin vakuuttavasti, että se nappaa välittömästi mukaansa. Blomkampin hallitusti handlaamassa kokonaisuudessa dramaattiset ainekset ovat tarkkaan harkitussa balanssissa hurtin huumorin ja rujosti ruhjovien toimintajaksojen kanssa. Blomkampin ja Terri Tatchellin kirjoittama perustarina on pelkistetyn yksinkertainen, mutta sen hymyilyttävän ja hellyttävänkin perusvireen alla on vakava realistinen pohjaimu, jonka kautta Blomkamp kuvaa rasistista maailmaa ja sen asukeiden alhaisimpia käyttäytymismalleja kekseliäästi saaden aikaan järkyttäviä mielleyhtymiä niin entisen kotimaansa Etelä-Afrikan apartheidin runtelemaan lähihistoriaan kuin nykypäiväiseen maailman menoonkin. Peiliin katsomaan pakottava kertomus osuu monin paikoin sosiaaliseen omatuntoon näyttämällä ihmispedon rumimpia ja julmimpia puolia, niin omiaan kuin toista rotua kohtaan.

Blomkampin hämmentävän varmakätisyyden ohella toinen ällistyksen aihe District 9:ssä on sen pääosan esittäjä Sharlto Copley. Copley tekee amatööriksi hulppean kokonaisvaltaisen roolityön antagonistista protagonistiksi kasvavana van der Merwenä. Miehen muutos, niin psyykkinen kuin fyysinenkin, raivostuttavasta paperiliittimestä metamorfoosin muokkaamaksi sankariksi on paitsi ilmavaa irrottelua, myös vakavammat tasot tavoittavaa metodia makeimmillaan.

Tieteiselokuvan tulevaisuus tuli pelastettua kertaheitolla. District 9 2000-luvun omaperäisimpiä esikoisteoksia, joka tuulettaa kaavoihinsa kangistuneita scifi-elokuvien pölyisiä konventioita raikkaasti ja rankasti, mutta samalla aihetta vilpittömästi rakastaen. Kuluvana vuonna Blomkamp tarjoili myös uuden vision lähitulevaisuudesta, muutaman viikon päästä DVD/Blu-rayna julkaistavan elokuvan Elysium.

District 9 nähdään Nelosella torstaina 21.11.2013 klo: 22.00 alkaen.