FilmiFIN toivottaa lukijoilleen hyvää joulua.
Jussi U. Pellonpää, Su, 21/12/2014 - 14:31

Vaikka joulu onkin hiljentymisen aikaa, me emme täällä FilmiFINin toimituksessa lepää, vaan ralli jatkuu läpi pyhien katsomalla uusia elokuvia. Tulevien pyhien kunniaksi olemme keränneet lukijoillemme yhdeksän jouluajan elokuvaa, jotka lievittävät kummasti aatonajan ahdistusta ja passaavat muutenkin ajanvietteeksi pitkien pyhien aikana.

Frank Capra: Ihmeellinen on elämä (It`s a Wonderful Life, 1946)

Tämä kaikkien rakastama klassikko on joululeffa ylitse muiden.  Kun James Stewartin (kuvassa keskellä) iki-ihanasti esittämä George saa murheen hetkellä rinnalleen enkelin, joka näyttää millainen maailmasta olisi tullut ilman häntä, paatuneinkin kivisydän saa pyyhkiä silmäkulmiaan. Frank Capran ohjauksessa kiteytyy paitsi joulun henki, myös koko antamisen juhlan perimmäinen sanoma.

Richard Curtis: Rakkautta vain (Love Actually, 2003)

Vaikkei leffa olisi edes näinkään tiiviisti sidottu jouluun, kyseessä on siltikin yksi kaikkien aikojen romanttisista komedioista. Iki-ihana episodielokuva, joka todistaa paitsi joulun ihmeen, myös sen, että Isokynä oli oikeassa laulaessaan, että: Sitähän se kaikki on, rakkautta, rakkautta vain. Myös miehitys on kultakynä Curtisin ohjauksessa huipputasoa. Rooleissa nähdään mm. Liam Neeson, Hugh Grant, Colin Firth, Emma Thompson, Chiwetel Ejiofor, Martin Freeman, Keira Knightley ja aina vietävän viihdyttävä venkula Bill Nighy (kuvassa).

Tim Burton
& Henry Selick: Painajainen ennen joulua (The Nightmare Before Christmas, 1993).

Kekseliäs ja omaperäinen nukkeanimaatio opettaa kalseammilla kulmilla asustelevalle Jake Skellingtonille kuinka suuri merkitys hyvällä tahdolla voi olla. Sydän sulaa raavaammaltakin karjulta kun pallopänen Jake oppii ymmärtämään mistä kaikesta joulussa on oikeasti kysymys. Stop- motion-tekniikalla taitavasti tehty ja aikansa parhaalla efektitekniikalla viimeistelty Painajainen ennen joulua kestää lukemattomia katselukertoja.


Dianne Jackson & Jimmy T. Murakami: Lumiukko (The Snowman, 1982).

Raymond Briggsin kynästä kirvonnut Lumiukko on yksi ikiaikaisia suosikkeja, joka esitetään TV:ssä, ja myös katsotaan aina joulun aikaan. Vaikka 26-minuuttisessa animaatiossa ei kuulla sanan sanaa, on siinä jotain ihan äärimmäisen koskettavaa, kun pieni poika rakentaa aattoiltana lumiukon, joka herää eloon ja lennättää pojan tapaamaan Joulupukkia. Kaunissa pastellinsävyissä lumoava esitys on teknisesti silkkaa käsityön juhlaa. Teemana soiva Walking in the Air on yksi kaikkien aikojen joululauluista.

Sarah Smith: Artturi Joulu - Joulupukin poika (Arthur Christmas, 2011).

Hurjalla draivilla ohjattu Artturi Joulu on toinen joulunaikaa omaperäisesti käsittelevä animaatio. Huikea ja hillitömän hauska seikkailu todistaa kaikille Tuomaille, miten joulupukki kykenee yhden aattoillan aikana jakamaan ne miljoonat lahjat maailman joka kolkkaan. Mainiot hahmot, vaahtosuinen vauhti ja kekseliäs kertomus tekevät tästä koko perheen jouluklassikon.


Jalmari Helander
: Rare Exports (2010).

Tämä sysimusta raatoralli levittää joulun sanomaa ihan toiseltappaa ja paljastaa joulupukin pimeämmän puolen hilpeän hurmeisin seurauksin. Korvatunturin kaivaukset paljastavat sisuksistaan maailman suurimman salaisuuden, ja lappalaisten poromiesten arki muuttuu selviytymistaisteluksi. Kotimainen hittituote kelpaa pukinkonttiin siinä kuin villasukat ja lasiset laulukirjat. Rare Exports vakuutti myös Hollywoodin studiot ja tulevana keväänä saakin ensi-iltansa Helanderin ohjaama ja Samuel L. Jacksonin tähdittämä Big Game, Suomeen sijoittuva toimintajännäri Yhdysvaltain presidentistä terroristien takaa-ajamana, ainoana apunaan pikkupoika Oskari (myös Rare Exportissa ilahduttanut Onni Tommila).

Richard Donner: Haamujen kosto (Scrooged, 1988).

Kyyninen ja itsekäs tv-moguli Frank Cross (Bill Murray) saa kyytiä niin menneisyyden, nykyisyyden kuin tulevienkin joulujen haamuilta Charles Dickensin jo vuonna 1843 julkaistun klassikkoon, Saiturin joulu (A Christmas Carol), perustuvassa hilpeässä ja äkkiväärässä iloittelussa. Donnerin ohjauksessa on kekseliäisyyttä ja innostusta vaikka muille jakaa, mutta jo pelkästään Bill Murrayn huikean osuva ja ajoitukseltaan täydellinen roolityö riittäisi nostamaan tämän yhdeksi jouluelokuvien klassikoista.

Terry Zwigoff
: Paha pukki (Bad Santa, 2003.)

Aaton askareiden tummempaa tulkintaa. Billy Bob Thorntonin vallan mainiosti esittämä alkoholisoitunut ihmisvihaaja Willie ja tämän pikkuapuri Marcus (Tony Cox) tekeytyvät pukiksi ja tontuksi, samalla kun tyhjentävät työmaina toimivat tavaratalot maallisesta mammonasta. Huumori on sysimustaa ja poliittisesti äärimmäisen epäkorrektia, mutta löytyyhän se "Christmas Spirit" paatuneimmastakin jässikästä."


John McTiernan
: Die Hard - Vain kuolleen ruumiini yli (Die Hard, 1988).

Oman genrensä aloittanut muotovalio toimintaelokuva, jossa Nykiläispoliisi John McClane (Bruce Willis) tulee Los Angelesiin viettämään perhejoulua, mutta joutuu keskelle terroristien hyökkäystä. Hyperaktiivista actionia ja vähintään puolet jo nyt legendaarisiksi muodostuneista yksrivisistä liittyvät ainakin jollain tavalla jouluun. Alan Rickman ponnisti suoraan Kaikkien aikojen Konnagallerian kärkisijoille sofistikoituneena pääpahis Hans Gruberina. Willisille Die Hard oli se todellinen läpimurtorooli valkokankaille hienosti menestyneen Konnakoukkuja kahdelle -tv-sarjan jälkeen. Die Hard on saanut jo 4 jatko-osaa.1980-luvun parhaan toimintarainan parissa menee viihtyisästi useampikin aatto.

Lähde: 
Kuvagalleria: 

Lisää uusi kommentti



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016