Elokuva
Suunnitteluinsinööri Ted Crawford (Anthony Hopkins) on päässyt selville vaimonsa (Embeth Davidtz) salasuhteesta komeaan rikospoliisiin (Billy Burke). Isännän rangaistus on julma, kun eräänä iltana varakkaan pariskunnan luksuskodista kuuluu laukauksia. Virkavallan saapuessa paikalle kylmänviileä tappaja antautuu, eikä myöhemmin syytteenluvussa edes halua asianajajaa, vaan hoitaa puolustuksensa itse. Vastapuolelle valikoituu syyttäjäviraston nuori uraohjus Willy Beachum (Ryan Gosling), jolle päivänselvältä vaikuttava tapaus osoittautuu yhtä haastavaksi ja kieroksi kuin nerokas syytetty. 

Miellyttävän vanhanaikainen ja elegantin konstailematon Fracture –murtumaton on kuin Alfred Hitchcock olisi ohjannut Täydellisen rikoksen (1954) John Grishamin romaanista. Onneksi tarina viipyy oikeussaleissa vain pakolliset hetket ja malttaa pysytellä tiivisti kissa ja hiiri –leikin keskiössä, toisensa vaaralliseen älypeliin haastavissa päähenkilöissä. Ainoastaan Willy Beachumin suhde tulevan työntantajansa palkolliseen (Rosamund Pike) on lähellä lipsahtaa väkinäisen romanttisen virityksen puolelle. 

Kohtuullisen nokkela käsikirjoitus voisi olla originellimpi ja tuoreempi, mutta haastaa kuitenkin keskivertoa terävämmin katsojan mukaan mielten mittelöön, psykologisen sodankäynnin punnitessa henkilöidensä moraalia ja etiikkaa. Vasta arvoituksen ratkaisu pohjustuksineen pettää helppoudellaan.

Poliisisarjojen ohjaajana uransa aloittanut ja sittemmin nimenomaan Fracturen kaltaisiin, persoonallisiin ja tyylikkäisiin, tähtinäyttelijöillä miehitettyihin trillereihin (Alaston pelko, Kadotettu, Frequency) erikoistunut Gregory Hoblit rytmittää elokuvansa tehokkaasti ja tunnelmallisesti, turhia kikkailematta.

Sukupolvensa lahjakkaimpiin kuuluva metodinäyttelijä Ryan Gosling on velmuna pykäläseppona karismaattinen, luonteva ja energinen. Nestori Sir Hopkins puolestaan juuri niin kiehtova ja häijy kuin odottaa saattaa, maneereineenkin. Intensiivisimmillään elokuva onkin kaksikon hektisissä, verbaalisissa yhteenotoissa. Tunteelta Uhrilampaiden (1991) asetelmasta on vaikea välttyä jo Hopkinsin roolin samanakaltaisuudenkin vuoksi, ja lopulta roisto onkin paljon kiinnostavampi hahmo kuin sankari.

Yhteenveto
Ryan Gosling ja Anthony Hopkins tehostavat nautittavaa, mutta tasapaksua laatutrilleriä.