Haastattelussa Harrison Ford
J. Pikkarainen, Ma, 30/01/2012 - 00:00

FilmiFIN julkaisee yksinoikeudella Harrison Fordin haastattelun, jossa mies kertoo uudesta elokuvastaan Cowboys & Aliens sekä siviilielämästään. Vastikään DVD:lle ja Blu-raylle julkaistu elokuva kertoo kaiken oleellisen elokuvasta jo nimessään. Lue, mitä näyttelijällä oli sanottavaa.

Lue myös Jussi U. Pellonpään elokuva-arvostelu.
Lue J. Pikkaraisen Blu-ray-julkaisun arvio.

Harrison Ford

Kysymys: Hei Harrison. Daniel Craig luuli nähdessään Cowboys & Aliens -elokuvan otsikon ensimmäistä kertaa sen olevan komedia, mutta tajusi vasta käsikirjoituksen luettuaan kuinka realistinen ja moniulotteinen elokuva oikeasti oli. Oliko sinulla samanlaiset tuntemukset?

Vastaus: Minä varmistin itselleni, että kyseessä on syvällinen elokuva jo ennen kuin osallistuin projektiin. Kun näin otsikon, kysyin itseltäni heti: ”Onko tämä sarjakuva? Onko tässä jotain syvällisempää? Onko tämä vain vitsiä toisen perään vai onko tässä kunnollista tunnelatausta?” Samat kysymykset kysyin myös Jon Favreaulta.

K: Tekikö Jon jotain tapaamisessanne, joka laannutti pelkosi?

V: Hän näytti minulle palkkioni *naurua* Kunhan vitsailen. Käsikirjoitusta työstettiin yhä, mikä oli omalla kohdallani hyvä, sillä pystyin antamaan panokseni hahmoihin ja elokuvaan. Minulle on aina tärkeää, että pystyn olemaan mukana suunnittelussa. Hän esitteli aluksi oman visionsa elokuvasta, jotta näkisin, mihin hän pyrki. Hän oli kiinnostunut enemmän hahmoista ja kuinka heidät tuodaan yhteen, ja siitä, kuinka he selviävät yhteisistä ongelmista. Jon halusi panostaa henkilöihin, eikä halpoihin tehosteisiin.

K: Olet ollut lähes viisikymmentä vuotta elokuvateollisuudessa. Toivotko voittavasi Oscarin joku päivä?

V: On mukavaa kun ihmiset taputtavat selkääsi, mutta kokonaisuutta tarkasteltaessa sillä ei ole merkitystä. Olisihan se mukavaa, mutta en tavoittele sitä. En käytä energiaani Oscaria tavoitellen. Itse asiassa pidän enemmän elokuvista, joita ei ole varta vasten rakennettu saavutusta silmäillen. En oikeastaan pidä sellaisista elokuvista.

K: Mitä tarkoitat?

V: On olemassa eräänlaisia elokuvia, joiden tarkoitus on antaa näyttelijälle mahdollisuus tulkita hahmoa. Haluan hahmon esittämisen sijaan valjastaa sisimpäni. Peitän mielelläni varsinaisen näyttelyprosessin salamyhkäiseksi. En halua häkellyttää katsojiani, vaan haluan heidän sen sijaan uskovan, että he näkevät juuri palan elämää, eivät roolia.

K: Tykkäätkö esittää sankaria?

V: En ole pitkään aikaan esittänyt sankaria. Olen liian vanha perinteisen sankarin rooliin, joten olen tyytyväinen esittämään hahmoja kuten Cowboys & Aliensissa. Oli mahtavaa näytellä puhdasta paskiaista *naurua* Olen näytellyt vuosia ja minua kritisoitiin siitä, että esitän aina sankaria. Minun mielestäni sankaria ei voi esittää. Voit olla lakimies, CIA-agentti, poliisi tai aviomies, joka tekee sankarillisia tai positiivisia tekoja. Ihmiset vain tulkitsevat tällaisen hahmon sankariksi. Minulle tämä kuvastaa enemmänkin ihmisten kaipuuta sankareista kuin ohjaajan tarkoituksesta tehdä sankarielokuva. Onko Shakespearen Henry sankari? Tai Romeo? En tiedä. Mielestäni meillä on vain halu mieltää heidät sankareina.

K: Mistä luulet tämän johtuvan?

V: En tiedä. Ehkä siksi, että he ratkovat ongelmia ja meillä ihmisillä on niitä niin paljon. Me näemme hahmon, joka on pätevä elämässä, mutta emme ajattele miksi hän on pätevä. Me vain typistämme sen sankarilliseksi. Ehkä he ovat älykkäitä, peräänantamattomia tai vain onnekkaita. Mutta me vain tyydymme kutsumaan heitä sankariksi. Jos yrität näyttelijänä esittää sankaria, olet tuomittu epäonnistumaan jo heti kättelyssä, sillä et ole valmistautunut oikein. Et voi esittää sankaria. Esität henkilöä, tiettyä tilannetta. Teet hahmon, joka antaa elokuvalle tarkoituksen.

K: Miltä tuntui tehdä pitkästä aikaa länkkäri? Siitä on jo hetki.

V: Viimeisin westernini oli Robert Aldrichin Frisco Kid. Siitä on noin 30 vuotta.

K: Oletko yllättynyt, että siitä on niin kauan? Olit genren valioyksilö.

V: Olin joko liian kiireinen palaamaan genreen tai ketään ei kiinnostanut enää tehdä perinteisiä westernejä. Genren ominaiset elementithän säilyivät nykyelokuviin saakka, kuten vaikkapa Star Warsin löysiin asevöihin. Se on helppo nähdä futuristisena lehmipoikana. Studiot päättivät westernien olevan liian kalliita ja liian tuottamattomia. Niin yksinkertaista.

K: Sinulla on maatila Wyomingissa. Vietätkö siellä paljon aikaa?

V: Valitettavasti olen suurimman osan ajasta Los Angelesissa, koska poikani käy siellä koulua. Hänen ystävänsä ja harrastukset ovat siellä. Minulla on ollut maatila lähes 30 vuotta. Asuin siellä ennen täyspäiväisesti.

K: Daniel Craig saattaa olla James Bond, mutta aivan kuten suurin osa briteistä, hän ei osaa ratsastaa hevosella. Annoitko hänelle vinkkejä?

V: *naurua* En. Hän luki kotiläksynsä ja valmistui rooliinsa hyvin. En sekaantunut mihinkään sellaiseen, sillä olisin mielestäni ollut ylimielinen. Hän osaa pitää huolta itsestään, ja niin hän tekikin. Meillä oli sitä varten tuotannossa omat stunttimiehet ja hevosen käsittelijät, jotka olivat parempia duunissa kuin minä. Pysyttelin vain taustalla.

K: Luuletko, että nuoruutesi karjatilalla antaa sinulle sisäpiirintietoa lehmipojan elämästä?

V: Ainoa asia, jonka kanssa olen sinut, ovat hevoset. Olen ratsastanut monia vuosia.

K: Pidätkö tavasta, millä miehet esitetään länkkäreissä? He ovat usein kunniallisia, mutta karskeja.

V: Tykkään näytellä kaikennäköisiä hahmoja. En välttämättä pidä heistä. Se on mielestäni klisee, että pitäisi pitää näyttelemästään hahmosta näytelläkseen häntä.

K: Elämme metroseksuaalisessa maailmassa. Oli hyvä nähdä pitkästä aikaa vanhan ajan kovanaamoja Cowboys & Aliensissa. Emme näe kovin usein heitä uudemmissa Hollywood-tuotannoissa.

V: Totta. Monin osin elokuvat ovat aikansa kuvastimia. Tämän elokuvan kohdalla kyse on erämaakaupungista, jossa eläminen vaati lujuutta. Sinun täytyi olla julma selviytyäkseen hengissä. Nykyään on helpompaa, joskin vaaratkin ovat erilaiset.

K: Olet puhunut paljon luonnosta. Oletko sitä mieltä, että westernit näyttävät katsojille luonnon kauneutta ja niiden suojelemisen tärkeyttä?

V: Luulen että kun näytämme kauniita alueita westernissä, ihmiset otaksuvat kaiken olevan hyvin ja luonnon voimakas ja eloisa. Valitettavasti se ei pidä paikkansa. Ihmisten laajentuminen aiheuttaa luonnossa ja ympäristössä geometristä taantumista. Olemme syvillä vesillä juuri nyt. Suurin osa ihmisistä ei tajua, kuinka elintärkeää olisi nousta luonnon tuhoamista vastaan. Luonto ei tarvitse ihmisiä selvitäkseen. Se on oikein tyytyväinen ötökköineen, lehtineen ja kaloineen. Mitä emme tajua, on se, että me tarvitsemme luontoa. Me emme epäluulossamme ymmärrä yksinkertaisia asioita elämästä, vaan päinvastoin tajuamme ne täysin väärin.

Olen ollut Conservation Internationalin jäsen jo 25 vuotta ja hallituksen jäsen 22 vuotta. Se on tärkeä, strateginen organisaatio. Hallitusten täytyisi työskennellä yhdessä säilyttääkseen luonto sen sijaan, että tuhlaamme kaikki rahamme sotiin.

Kuvagalleria: 

Lisää uusi kommentti



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016