Alkuperäinen nimi: 
Heavenly Creatures
Lajityyppi: 
Julkaisija: 
Valmistusvuosi: 
1994
Valmistusmaa: 
Ohjaaja: 
Käsikirjoittaja: 
Musiikki: 
Ikäsuositus: 
K15
Kesto: 
108
Heavenly Creatures
J. Pikkarainen, Ti, 07/02/2006 - 00:00

Elokuva

"The next time I write in this diary, Mother will be dead. How odd... yet how pleasing."

Kesäkuun 22. päivänä vuonna 1954, löytyi Uudesta-Seelannissa sijaitsevasta Christchurchin Victoria Park -puistosta, kuolleeksi hakattu nainen. Honorah Mary Parkeriksi tunnistetun naisen kuolinsyy oli useat tiiliskiven iskut päähän. Parkerin murhaajiksi osoittautuivat 15-vuotias Juliet Marion Hulme ja 16-vuotias Pauline Yvonne Parker. Jälkimmäinen oli Honora Mary Parkerin tytär.

Parker-Hulme -oikeudenkäynti oli 1950-luvun vastine 1990-luvun O.J. Simpsonin oikeudenkäynnille. Nuoret tytöt tuomittiin syyllisiksi murhaan Pauline Parkerin päiväkirjojen löytymisen myötä. Teksteistä selvisi, että tytöt suunnittelivat murhan tarkkaan ja harkitusti. Parkerin kirjoituksista selvisi myös syy tähän veritekoon: tytöt eivät halunneet erota toisistaan. Frances Walsh kiinnostui maatansa kohisuttaneesta tapahtumasta ja ryhtyi vuoden kestäneeseen tutkimustyöhön asian tiimoilta. Lopputulos vietiin aviomiehen, Peter Jacksonin, kämmenille, jotka loihtivat vaimonsa käsikirjoituksen valkokankaalle. Heavenly Creatures -elokuvaksi nimetty teos ilmestyi teattereihin vuonna 1994, ja sitä pidetään eräänä ohjaajansa parhaimmista tuotoksista.

Heavenly Creatures kertoo näiden kahden mielikuvituksellisen tytön, Paulinen (Melanie Lynskey) ja Julietin (Kate Winslet), tarinan tapaamisvuodesta 1952 aina kohtalon hetkeen saakka. Vaihto-oppilaana paikalliseen Christchurchin kouluun saapuva Juliet on opettajien ylpeyden aihe hänen Canterburyssä rehtorinvirkaa toimittavan isänsä takia. Itse neitonen on kuitenkin nokkava ja kapinallinen, minkä opettajat saavat pian huomata. Juliet saa parikseen kuvaamataidontunnilla sisäänpäin kääntyneen, hieman ujohkon Paulinen. Erilaisista luonteistaan ja taustoistaan huolimatta, tytöt ystävystyvät keskenään. Yhteistä tytöille on heidän rikas mielikuvituksensa, jonka valtavuuden he huomaavat löytäessään Neljännen maailman, satumaailman, jonne vain he pääsevät muutaman kerran vuodessa - läpi pilvien.

Todellisuuden ja kuvitelman rajat alkavat kuitenkin hämärtyä, kun maailma laajentaa aluettaan arkielämään. Lapselliset leikit ulkosalla ja satumaailmassa asustavan suvun nukeiksi muuttaminen saa pian vakavampia sävyjä, kun tytöt alkavat kirjoittamaan toisilleen satumaailmassa asustavien henkilöiden kautta. Kun lasten vanhemmat huomaavat tyttöjen ehkä liiankin läheiset leikit, aikovat he tehdä asialle jotain. Tytöt ovat kuitenkin erottamattomat, eikä todellisuus ole kuin osa mielikuvituksen synnyttämää maailmaa.

Peter Jackson otti melkoisen harppauksen urallaan Heavenly Creaturesin suhteen. Ohjaajan aikaisemmat saavutukset olivat splatter-kaksikko, Bad Taste ja Braindead, sekä sairaalloinen muppet-parodia, Meet the Feebles. Näihin verrattuna Heavenly Creatures on kuin toiselta planeetalta, vaikka elokuvasta ohjaajalle tyypillisiä piirteitä löytyykin. Splatterin vaihto draamaan saattoi aiheuttaa närkästystä verta kuolaaville faneille, mutta turhaan. Ohjaajan suunnanmuutos oli onnistunut, ja tyttöjen tarina sisälsi juuri kaivattua magiaa, jonka tehostevelhona tunnettu Jackson sisällytti hienosti osaksi tarinaa.

Elokuvan nimikkorooleja esittävät Melanie Lynskey ja Kate Winslet (tekoaikana 17- ja 19-vuotiaita) tuovat myös heidän välisellä kemiallaan tarinaan lisätunnelmaa, jonka neitoset välittävät esikoisrooleistaan huolimatta loistavasti. Winsletin alun hieman ylinäyttelemä nokkava tyttörooli vaihtuu pian vakavampaan ja huomattavasti parempaan tulkintaan Julietista. Paulinea näyttelevä Lynskey tekee puolestaan alusta loppuun saakka viattoman suloisen roolin aina käännekohtaan saakka, jolloin suloisuus muuttuu vihaksi vanhempiaan kohtaan. Ensimmäisiksi elokuvarooleiksi molemmat tekevät kuitenkin suorastaan hyytävän hienoa työtä, ja ei voi kuin ihmetellä, mistä Jackson löysi neitoset. Myös muut henkilöt - pääosin tyttöjen vanhemmat - tekevät hienot roolit, vaikka jäävätkin kaksikon jalkoihin. Honorah Parkeria esittävä Sarah Peirsen tulkinta ymmärtämättömänä äitinä on kuitenkin tyttöjen kanssa samalla tasolla. Ilmiömäiset roolisuoritukset ovatkin osa elokuvan tunnelmaa nostattavista tekijöistä.

Tositapahtumiin perustuva tarina on yllättävänkin puoleensavetävä, vaikka ratkaisu on jo alusta lähtien tiedossa. Tarinaa kuljetetaan eteenpäin aitojen päiväkirjamerkintöjen myötä, mikä toimii paitsi loistavasti, on myös hyytävää kuunneltavaa elokuvan edetessä. Loppuratkaisua tärkeämmäksi asiaksi muodostuukin tyttöjen välinen ystävyys ja heidän rikas mielikuvituksensa, joka levittäytyy katsojien eteen luonnollisesti ja omaperäisesti. Tytöt kirjaimellisesti elävät mielikuvituksissaan, minkä Jackson on onnistuneesti kuvannut, samalla kun heidän vanhempansa ihmettelevät oikukkaita lapsiaan. Elokuva on pelottavan todentuntuinen.

Yleensä tositapahtumiin perustuvan elokuvan leima aiheuttaa päänvaivaa siitä, mikä asiassa on totta ja mikä ei. Heavenly Creaturesin suhteen asia on hieman toisenlainen. Sen sijaan, että asia jäisi vaivaamaan, on itse todellisuus tällä kertaa se oudompi asia. Alaikäiset tytöt tuomittiin viideksi vuodeksi vankilaan, jonka jälkeen heidät päästettiin vapaaksi yhdellä ehdolla: he eivät saisi enää koskaan tavata toisiaan. Mikä tekee oikeudenkäynnistä vielä mielenkiintoisemman, on se fakta, että tyttöjen puolustukseksi väitetty mielisairaus kumottiin oikeuden toimesta. Heavenly Creatures antaa tytöistä päinvastaisen kuvan, mikä voi tosin olla ohjaajan tarkoituskin. Tytöt eivät enää osanneet erottaa todellisuutta mielikuvituksesta, mikä johti lopulta heidän lopulliseen päämääräänsä. He luulivat voivansa elää yhdessä elämänsä loppuun saakka ja tekivät tekonsa sen pohjalta.

Vuonna 1994, elokuvan ilmestymisen myötä luurangot kaivettiin kaapeista, ja neitosten nykyiset olinpaikat otettiin selville - ehkäpä hieman moraalittomasti. Ilmestymisvuonna vain Juliet Hulme onnistuttiin jäljittämään Skotlantiin, jossa hän asuu nykyäänkin nimellä Anne Perry. Hän on tunnettu jännityskirjailija. Pauline Parkerin olinpaikka jäljitettiin vasta vuonna 1997 Englannin eteläosaan, jossa hän asuu Hilary Nathanin nimellä. Nathan on nykyään harras katolilainen ja omistaa elämänsä rajoitusvammaisten lasten hyväksi.

Kuva

Julkaisu on ensimmäistä kertaa saanut anamorfisen käsittelyn ja alkuperäisen 2.35:1-kuvasuhteen. Jälki jättää kuitenkin hieman toivomisen varaa. Ulkoiset otokset kärsivät vähän liiallisesta reunakorostuksesta, lievästä pikselöitymisestä ja ajoittaisesta kohinasta. Suorapintaiset reunat muuttuvat yleensä sahalaitaisiksi liikkuvassa kuvassa ja pimeän taso on heikohko.

Tarkkuus on sen sijaan hyvä, pois lukien pimeämmät kohtaukset, vaikkei nyt kirkkaimpaan kastiin pääsekään. Värit toistuvat luonnollisesti ja elokuvan rikas värimaailma pääsee todellakin oikeuksiinsa. Roskat ja naarmut ovat vähäisiä ja muutamia artefakteja voi havaita välillä, mutta haittaamaan nämä eivät pääse. Kokonaisuudessaan kuva on siedettävä.

Ääni

Ääniraitana ei löydy kuin Dolby Digital 2.0, joko englanniksi tai ranskaksi. Vaikka Dolby Digital 5.1 -raita olisikin tehnyt elokuvalle oikeutta, hoitaa tämä raita tehtävänsä yllättävän hyvin. Dialogi kuuluu selvästi ja lievää tilantuntua on havaittavissa. Niin mielikuvituksellinen äänimaailma kuin arjen yksinkertaiset asiatkin saavat ansaitun kohtelun. Erityismaininta myös Peter Dasentin tekemälle sävellykselle, joka tavoittaa elokuvan tunnelman ja on saanut osakseen hienon käsittelyn.

Lisämateriaali

Ei yhtään mitään, mikä on sääli. Elokuvan taustamateriaalia olisi voitu hyödyntää myös lisämateriaalin osalta, sen sijaan, että asiasta kiinnostuneet joutuisivat kaivamaan halutun tiedon epämääräisistä lähteistä.

Yhteenveto

Heavenly Creatures on uusiseelantilaisen ohjaajan, Peter Jacksonin, uran käännekohta. Splatter-taustasta luovuttiin, ja oli aika pyrkiä uusiin suuntiin. Suunnanvaihdos onnistui, ja Heavenly Creatures on ohjaajan paras elokuva tähän mennessä. Tositapahtumiin perustuva tarina vie katsojan mukaansa kahden rikkaalla mielikuvituksella varustetun tytön omaan maailmaan, joka sortuu traagisin seurauksin.

Special Edition -lisukkeella ratsastava julkaisu tuntuu kuitenkin hieman hutaisten tehdyltä työltä Miramaxin puolelta, tarkoituksenaan vain saada Lord of the Rings -saagan myötä kuuluisuuteen nousseen ohjaajan elokuvat äkkiä markkinoille. Vaikka kuva ja ääni ei äärettömän huonoja olekaan, on lisämateriaalin puute valitettavaa.

Kuvasuhde: 
2.35:1
Anamorfinen: 
Anamorfinen
Alkuperäiskieli: 
Levymäärä: 
1
Aluekoodi: 
Lisätietoa: 
Leikkaamaton ja kymmenen minuuttia pidempi versio. Tosin ohjaaja pitää lyhyempää versiota lähempänä omaa näkemystään
Ääni: 
Dolby Digital 2.0
Tekstitys: 
Dubbaukset: 
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Kuvagalleria: 


Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016