Elokuva
Lienee sattumaa, että ostosriippuvaisuuden aiheuttaman hallitsemattoman velkaantumisen seuraamuksia pohdiskeleva Himoshoppaajan salaiset tunnustukset (2009) julkaistiin juuri maailmanlaajuisen finanssikriisin ollessa etusivun uutinen. Sophie Kinsellan romaaneihin pohjautuva romanttinen komedia ei kuitenkaan syvenny enempää globaalin luototusjärjestelmän saloihin, vaan keskittyy kirjoissakin päähahmona huseeraavan Rebecca Bloomwoodin (Isla Fisher) kamppailuun ostoshimonsa, muotimaailman houkutusten ja taloudellisten realiteettien puristuksissa. Ajatus holtittoman luoton ottamisen vaaroista uhkaa hukkua vauhdikkaan kohelluksen sekaan.

Omaan talouteen muutettuaan säästeliäisyydestä kotonaan tarpeekseen kuullut Bloomwood päästää mielihalut valloilleen, ja kaapit täyttyvätkin pikavauhtia uusilla pintamuodin huippuluomuksilla. Toimittajan palkoilla ei moista kulutusjuhlaa kuitenkaan kustanneta, ja kaikki ostetaan lompakosta löytyvillä luottokorteilla. Velat on kuitenkin maksettava ennemmin tai myöhemmin. Luottorajojen katon lähestyessä pelastavaksi oljenkorreksi nousee huippumuotia esittelevässä lehdessä avautunut toimittajan paikka. Unelmien työpaikka menee sivu suun., mutta sattumien kautta Bloomwood päätyy muotilehden kustantajan julkaiseman talouslehden tähtitoimittajaksi. Oma osansa sattuman järjestelyssä on talousneuvontaan erikoistuneen lehden pelastajaksi palkatulla Luke Brandonilla (Hugh Dancy).

Himoshoppaaja liikkuu samoissa maisemissa kuin elokuvaksikin laajentunut televisiosarja Sinkkuelämää ja muotielämää ruotinut Paholainen pukeutuu Pradaan (2006), mutta jää kuitenkin monessa mielessä väliinputoajaksi. Himoshoppaaja ei missään vaiheessa yllä Pradan tyyliseen pintamuotia ja kulutushysteriaa pohdiskelevalle tasolle. Ehkä muodin asemesta varsinaisena aiheena on pikemminkin äärimmäisyyksiin menevät riippuvuudet vaatteiden toimiessa ainoastaan esimerkkinä. Toisaalta pitkälti Fisherin fyysisen komiikan varaan nojaavassa kevytkenkäisessä huumoripaketissa henkilöt jäävät kankeiksi kliseiksi jaksaakseen herättää kiinnostusta, ja täten monet vitsit jäävät hieman ulkokohtaisiksi. Muutenkin nopeasti eteenpäin koheltavassa menossa useiden humoristisiksi tarkoitettujen kohtausten ajoitus olisi kaivannut uudelleenharkintaa.

Yhteenveto
Muotimaailman ja ostoshysterian valtaan joutunut Bloomwood menestyy yllättäen talousneuvoja jakavana kolumnistina romanttissävytteisessä kohelluskomediasssa.