Elokuva
Ranskalaissyntyisen islantilaisohjaajan Dagur Kárin Hyvä sydän oli Islannin tämän vuoden ehdokas Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnon saajaksi. Kárin ensimmäinen englanninkielinen elokuva on pienimuotoinen draama kahdesta onnettomien tähtien alla syntyneestä hylkiöstä, joiden kohtaamisella on yllättävät seuraukset molempien elämänkululle. Äreä Jacques (Brian Cox) on pitänyt vuosikausia New Yorkissa omaa kulmabaariaan, jonka ovelta käännytetään kaikki muut paitsi paikan kaksilahkeiset kantikset. Kun viides sydänkohtaus vie miehestä viimeisetkin mehut, päättää hän etsiä työlleen jatkajan. Sairaalassa Jacques tapaa toisen yhteiskunnan heittopussin, nuoren kodittoman Lucasin (Paul Dano), josta hän päättää koulia itselleen vaikka väkisin oppipojan ja manttelinperijän. Törmäyskurssille ajaudutaan moneen otteeseen, kun kaiken nähnyt ihmisvihaaja Jacques ja hauraan herkkäsieluinen Lucas yrittävät pyörittää baaria yhdessä. Usko joutuu koetukselle viimeistään silloin kun baariin kävelee itäeurooppalainen lentoemäntä April (Isild Le Besco), johon Lucas ihastuu.

Dagur Kári tunnetaan Suomessa parhaiten herkullisen eksentrisestä pikkudraamastaan Nói Albínói (2003), joka piipahti meillä aikanaan pikaisesti teatterilevityksessäkin. Teinipojan elämää islantilaisessa pikkukylässä seuranneessa Nói Albínóissa ilahdutti etenkin kuvaus henkilön kompleksisesta suhteesta ympäristöönsä, mutta Hyvässä sydämessä henkilön ja paikan yhteys jää olemattomaksi. Kárin New York on pelkkä pahvinen kulissi, vaikka päänäyttämöksi valitun suttuisen soholaisen kulmakuppilan odottaisi kietoutuvan paljon tiiviimmin osaksi henkilöiden elämää ja olemusta.

Sama paperinmaku vaivaa elokuvan henkilöitä, jotka jäävät listaksi ominaisuuksia sen sijaan, että he muistuttaisivat aitoja ja oikeita ihmisiä. Eri puusta veistetyissä päähenkilöissä on kiinnostavaa särmää, mutta heidän toimintansa on hyvin ennalta-arvattavaa. Näyttelijät tekevät kuitenkin hyvää työtä. Brian Cox (Rob Roy, X-Men 2, Medusan isku) äksyilee ja meuhkaa uskottavasti, ja Paul Dano (Little Miss Sunshine, There Will Be Blood) on aina vakuuttava syrjäytyneiden ja synkkien roolihahmojen tulkkina. Cox ja Dano näyttelivät yhdessä jo vuonna 2001 valmistuneessa kehutussa ja palkitussa pedofiilidraamassa L.I.E, ja näyttelijöiden toimiva yhteispeli saakin hetkittäin unohtamaan elokuvan puutteet.

Visuaalisesti hiottu elokuva on valitettavasti kaikin tavoin vähemmän kuin osiensa summa, ja suurin syypää siihen on Dagur Kárin varsin heikkotasoinen käsikirjoitus. Dialogissa on hetkensä, mutta hahmojen ja juonen viehättäväksi tarkoitettu kulmikkuus ei toimi. Alun perin elokuvan päärooleihin Coxin ja Danon tilalle oli kiinnitetty yhtä lailla kiinnostava parivaljakko Ryan Gosling ja Tom Waits, mutta Hyvästä sydämestä olisi tuskin tullut heidänkään avullaan tämän onnistuneempaa. Etenkin elokuvan ennalta-arvattava loppuratkaisu on tavattoman korni. Lopun kömpelyys jättää suuhun pahan maun, vaikka sen tarkoitus on aivan päinvastainen.

Yhteenveto
Vaikka islantilaisen Dagur Kárin ensimmäisellä englanninkielisellä elokuvalla onkin hyvä sydän, latistaa viimeistään epäonnistunut loppuratkaisu kaiken sen hyvän, mitä ohjaaja on onnistunut rakentamaan. Brian Cox ja Paul Dano tekevät heikon käsikirjoituksen puitteissa kaiken, minkä voivat.