Elokuva
Pixarin lyödessä kultasuoneen tietokoneanimaatiollaan Toy Story (1995), seurasivat samaa tekniikka hyödyntävät elokuvat kuin aroja temmeltävät kanit porkkanaa. Tunnollisten aropupujen lailla ei kestänyt kauaa ennen kuin laajat nummet olivat täynnä toistensa kopioita pienin sävyeroin varusteltuna. Eräs tällaisista pupuista oli vuonna 2002 ilmestynyt Ice Age, joka edustaa pystykorvarottien parempaa puoliskoa. Neljä vuotta myöhemmin ulos pullahtanut jälkeläinen ei ollut siis yllätys.

Ilmastokysymys nousee ajankohtaiseksi ongelmaksi myös animoitujen karvaturrien eteen, kun rauhaisa elo idyllisellä paratiisilla muuttuu kertaheitolla yläpuolella porhaltavan auringon seurauksena. Kulhomaiseen, valtavien jäämuurien ympäröimään laaksoon sulloutunut esihistoriallinen eläinjoukko saa kuulla olevansa tuhoon tuomittu, mikäli he eivät hetimmiten aloita joukkovaellustaan kohti kaukana häämöttävää pelastusta. Tähän sekalaiseen hätääntyneiden sielujen joukkoon lukeutuvat myös ensimmäisen osan nähneille tutut Manfred-mammutti, Sid-laiskiainen, Diego-sapellihammastiikeri sekä tietenkin yllätyshitiksi muodostunut käpyjä sairaalloisesti himoitseva Jyrsis-orava. Saako pieni karvakuonomme vihdoinkin hyväillä käpyänsä rauhassa?

Vanhaa tuttua odottavat katsojat tulevat nauttimaan ja pettymään Jäätikkö sulaa -alaotsakkeen saaneen Ice Agen parissa. Hauskanpito jatkuu lähes entisellään, suurimmat naurut tullen jälleen kerran Sidin ja häntä ääninäyttelevän John Leguizamon suusta. Lispaavaa ja hieman tyhmänpuoleisen laiskiaisen temmellykset ja dialogi ovat edelleen rautainen annos huumoria. Valitettavasti kyseinen henkilö on oikeastaan myös sitä ainoaa toimivaa komediaa koko elokuvassa. Diegolle äänen lainaavan Denis Learyn sarkastiset kommentit eivät uppoa tällä kertaa, ja jo ykkösosassa tylsähkö Manfred ja Ray Romano jatkaa tylsistelyään myös jatko-osassa. Ensimmäisessä osassa oikeastaan pelkässä sivuosassa ollut hulvaton Jyrsis on tällä kertaa lähes pääosassa, mikä ei kyllä varmaan haittaa kovinkaan montaa yksilöä. Toisaalta taas kulttuuriviittaukset loistavat poissaolollaan, mistä suuri miinus. Lyhyesti todettakoon siis, että lisäsäteily on laskenut myös huumoriarvoja roimasti.

Tarkkanäköinen tai luultavammin vain turhan tylsistynyt katsoja huomaa elokuvan Raamatulliset ja ilmastoaiheiset viittaukset ennen kuin valonsäteet ehtivät koskettaa edes kohtalokkaita jäätiköitä. Samat sällit ovat myös juuri niitä tyyppejä, jotka ylianalysoivat elokuvia aivan liikaa. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa, ettei Ice Age 2 ole edeltäjänsä veroinen muuten kuin teknisen osaamisen suhteen. Ice Agen riemastuttava ihminen-eläin-asetelma sekä siitä ammennettu juoni pitävät yhä otteessaan. Jäätikkö sulaa toistaa kaavaa, mutta on vakavammista sävyistään johtuen hieman totisempi kuin edeltäjänsä. Oikeastaan se on jopa pelottavampi, sillä jäätikön sisältä veteen sukeltavat torahampaat ovat ykkösosan koheltaviin sapelihampaisiin verrattuna suoraan Tappajahain sukulaisia. Vakavuutta korostaa entisestään Manfredin angstaaminen ainoana mammuttina maailmassa, kunnes kuvioihin tipahtaa kirjaimellisest puusta Queen Latifahin näyttelemä Ellie, mammutti, joka luulee olevansa opossumi. Sitten kuviot pyöräytetäänkin romantiikan suuntaan.

Tekniikka
Anamorfinen kuva (1.85:1) on perinteistä tietokoneanimaatiota mukaillen erinomaista jälkeä. Näkyvämpi parannus ensimmäiseen osaan on karvan verran tuhdikkaammat turkit sekä yksityiskohtaisempi maasto. Värit toistuvat kirkkaan luonnollisina, ja silmäkantamattomiin jatkuva jää on saanut seurakseen myös hieman vehreyttä. Dolby Digital 5.1 -ääniraita jylisee hyvällä volyymilla. Tilavaikutelmaa olisi voinut olla hieman enemmän, vaikka irtoavat lohkareet ja muu taustamelu hyvää fiilistä luovatkin. Subwoofer toistaa menon ja melskeen, eikä dialogistakaan ole valitettavaa.

Perinteiseen tapaan julkaisu sisältää myös suomenkielisen dubbauksen, jonka voi laittaa pyörimään perheen pienimmille. Äänityksestä vastaa Juha Laakso ja rooleista löytyy muun muassa Antti Pääkkönen ja Santeri Kinnunen. Kielioppisille alkuperäinen ääniraita on kuitenkin suositeltavampi vaihtoehto.

Lisämateriaali
Ensimmäiseltä levyltä löytyy trailereiden ja pelin lisäksi kaksi kommenttiraitaa. Ensimmäisellä on äänessä ohjaaja Carlos Saldanhanin, joka jakaa varsin informatiivista tietoa elokuvasta, sen teosta, hahmoista ja rytmityksestä. Toisella kommenttiraidalla on puolestaan elokuvan tuotantotiimi ja käytävä asia on myös huomattavasti teknisempää.

Toiselta levyltä löytyvätkin sitten perinteisemmät oheismateriaalit sekä julkaisun parhaimman viihdearvon sisältävä ekstra; Jyrsiksen uusin seikkailu, No Time for Nuts (6:51). Onnistuisiko kovanonnen rottamme tällä kertaa?

Ensimmäinen puolisko dokumenteista löytyy Inside the Meltdown -osion sisältä. Kuusitoista pienempää featurettea sisältävät muun muassa musiikkivideon, pelejä, hahmoesittelyjä, pilalle menneitä kohtauksia, karaokea ja hahmoihin ja tehosteisiin keskittyviä dokumentteja. Yhteiskesto näillä on vajaa tunti. Toinen puolisko dokumenteista kantaa nimeä Lost Historical Films. Käytännössä nämä ovat kieli poskessa tehtyjä tietoiskuja kuudesta elokuvassa nähtävästä eläimestä. Erikoiseksi pätkät tekee niiden historiallinen esitystapa; kuivaääninen selostaja kertoo oleellisen tiedon eläimestä samalla, kun taustalla pyörii mustavalkoiseksi väritettyä filmimateriaalia elokuvasta.

Lopun kruunaa vielä toinen pieni traileri-kokoelma sekä Animation Director’s Chair. Jälkimmäinen pitää sisällään kuusi kohtausta, jotka on mahdollista katsoa niiden jokaisessa tuotantovaiheessa alkaen kuvakäsikirjoituksesta ja päätyen lopulliseen tuotokseen.

Yhteenveto
Ice Age 2 - jäätikkö sulaa (2006) jatkaa tuttua kaavaa, joskin hieman vakavammalla asenteella menettäen ensimmäisen osan iloisen ja huomattavasti komediallisemman otteen. Irtosutkautuksia löytyy kuitenkin tasaiseen tahtiin, etenkin Sidin koheltamana, joten faneille luvassa on tuttua ja turvallista menoa - vain hieman heikompana esityksenä tällä kertaa.