Ice Cuben kaksi uraa

Ice Cube, syntymänimeltään O'Shea Jackson, tunnetaan lähinnä rap-artistina, mutta mies on ollut mukana elokuvamaailmassa jo 90-luvun alusta lähtien. Cube on pakertanut menestysalbumeita toisensa perään, ottanut tulisesti kantaa valkoisen Amerikan asenteisiin, näytellyt useissa elokuvissa, kirjoittanut, tuottanut ja jopa ohjannut elokuvia sekä omia musiikkivideoitaan. Kantaaottavasta taustastaan sekä muutamasta varsin onnistuneesta roolisuorituksesta huolimatta hän on nykyään ennen kaikkea menestyvä bisnesmies.

Cube aloitti musiikkiuransa N.W.A.-kokoonpanossa yhdessä Dr. Dren, Eazy-E:n, MC Renin ja Yellan kanssa. Kaverusten debyyttialbumi Straight Outta Compton sisälsi useita hittejä levyn nimikkokappaleen lisäksi, esimerkiksi helposti mustien nuorten huulille tarttuvan Fuck tha Police -kappaleen. Pian kokoonpanon erimielisyydet saivat kuitenkin Cuben lähtemään, erityisesti Eazy-E:n arveluttavasta talouden hoidosta johtuen. Suurimman osan N.W.A.:n lyriikoista kirjoittanut Cube pärjäsi mainiosti omillaan, ja vuonna 1990 ilmestynyt AmeriKKKa's Most Wanted -albumi menestyi varsin hyvin, muun muassa levyn hitiksi nousseen nimikkokappaleen ansiosta. Public Enemyn kanssa tuotettu albumi myi yli miljoona kappaletta.

Miehen toinen sooloalbumi, Death Certificate (1991), nousi Yhdysvaltojen Top 200 -albumilistan toiselle sijalle, jonka jälkeen miehen jokainen levy on ollut jättimenestys. Seuraava levy, Predator (1992), valtasi heti listojen kärkisijat, ja jatkoi Cuben varsin aggressiivista ja poliittista linjaa. Neljäs albumi, Lethal Injection (1993), alkoi muokata Cubea The Don Mega -hahmoon, jollaisena me hänet tänä päivänä tunnemme. Levyn hiteiksi nousivat muun muassa Ghetto Bird, joka tahdittaa myös Hughes-veljesten Menace II Society (1993) -elokuvan alkua, sekä Down for Whateva, josta saamme nauttia Office Space (1999) -elokuvassa.

Cuben seuraava oma albumi sai odottaa jopa viisi vuotta, miehen keskittyessä muihin projekteihin. Westside Connection -nimen alaisena julkaistu Bow Down (1996) -albumi oli päällekäyvä hyökkäys meneillä olevaan rap-sotaan länsi- ja itärannikon kesken. Cube teki levyn yhdessä W.C.:n ja Mack 10:n kanssa. 2000-luvun häämöttäessä aivan liian veriseksi muodostunut sota oli jo päättynyt, ja Cube julkaisi kaksi tähän mennessä viimeisintä albumiaan, War & Peace Vol. 1:n (1998) ja Vol. 2:n (2000). Nuori vihainen musta mies oli vaihtunut egoltaan suuremmaksi ja musiikiltaan menevämmäksi, keskittyen tuottamiseen ja erityisesti rahan käärimiseen.

Elokuvauransa Ice Cube aloitti näyttävästi John Singletonin arvostetussa Boyz n the Hood (1991) -elokuvassa. Cube esitti katujen ankeaa arkea ja mustan miehen ahdinkoa pohtivassa elokuvassa Amerikan yleisintä painajaista: nuorta miestä, joka ei välitä mistään. Miehen seuraava elokuva Tresspass (1992) osoittautui varsin keskinkertaiseksi trilleriksi, tarjoten kuitenkin vaikuttavan soundtrackin Ice Cuben sekä toisen päänäyttelijän, niin ikään rap-artistin, Ice-T:n, työstämänä.

Kahden vähemmän menestyneen elokuvan (joista toinen, Higher Learning (1995), oli myöskin ansioituneen John Singletonin ohjaama) jälkeen Cube tuotti ja kirjoitti menestyksekkään kulttikomedian Fridayn (1995). Pääosaa näyttelevä Cube sai vastanäyttelijäkseen nykyään varsin tunnetun Chris Tuckerin, joka onnistui ponnistamaan elokuvalla suuren yleisön tietoisuuteen, vaikkakin miehen läpimurtoaelokuvana pidetäänkin yleisesti vasta Rush Houria (1998). Friday on leppoisa kuvaus mustan lähiön arjesta, joka näytetään tällä kertaa enemmän hauskana kuin pelottavana.

Kahden varsin heikkotasoisen elokuvan, Dangerous Ground (1997) ja Anaconda (1997), jälkeen Cube lähti harhailemaan Fridayn menestyksen turvin heikoille jäille. Ensin Cube ohjasi itse The Players Clubin (1998), joka jäi epäilemättä kovin heikoksi suoritukseksi. Pelureiden jälkeen Cube kävi vierailemassa pienessä osassa yhden maailman rikkaimman rap-artistin, Master P:n, tuottamassa elokuvassa I Got the Hook Up (1998), joka osoittautui täydelliseksi flopiksi. Kun lukuisten rap-artistien voimin kyhätty Thicker Than Water (1999) -elokuvakaan ei ottanut tuulta alleen, päätti Cube vaihtaa suuntaa.

Seuraavaksi Ice Cube nähtiinkin David O. Russellin ohjaamassa modernissa sotaelokuvassa Three Kings (1999), joka nousi heti yleisön suosikiksi. George Clooneyn ja Mark "Marky Mark" Wahlbergin kolmantena pyöränä toimiva Cube tekikin elokuvassa yhden eheimmistä suorituksistaan mainion Boyz n the Hood -roolin jälkeen. Kiitettävästi sujuneen kunkkuilun jälkeen seurasi Cube Vision -tuotantoyhtiön perustaminen, sekä Friday-saagan toinen osa, Next Friday (2000).

Next Friday oli kaukana vuoden 1995 alkuperäisestä Friday-elokuvasta, mutta menestyi kuitenkin pienen budjettinsa turvin kohtuullisen hyvin. Tällä kertaa Cube onnistui luomaan uran Mike Eppsille, joka nähtiin elokuvassa Cuben aisaparina Chris Tuckerin tilalla. Epps sai roolin myös kahdessa Cuben tulevassa tuotannossa, All About the Benjaminsissa (2002) ja Friday After Nextissa (2002), joka päätti nolostuttavan heikosti vahvasti alkaneen Friday-saagan. Kun All About the Benjaminskin osoittautui melkoiseksi elokuvalliseksi flopiksi, ei Cube Visionin alku näyttänyt kovin vakuuttavalta.

Vuonna 2001 Cube vieraili kulttiohjaaja John Carpenterin avaruuskauhuttelussa Ghosts of Mars -elokuvassa. Ghosts of Mars oli taattua roskaelokuvalaatua, jolla oli kuitenkin hetkensä. Seuraavana vuonna Cube tuotti Cube Visionin voimin Barbershopin (2002). Elokuva oli varsin viihdyttävä ja taloudellisestikin mukavasti menestynyt kuvaus mustasta parturiliikkeestä Chicagon sydämessä. Barbershop 2: Back in Business (2004) oli kuitenkin vain vanhan lämmittelyä, eikä toista Friday-saagaa saatu luotua.

Jos Cuben omat tuotannot eivät ole olleet elokuvallisesti kovin menestyksekkäitä, samaa voi sanoa myös miehen muista tuoreista elokuvakiinnityksistä. Torque (2004), Are We There Yet? (2005) ja xXx: State of the Union (2005) osoittautuivat kaikki nolostuttavan huonoiksi yrityksiksi ratsastaa tunnetun rap-artistin viileällä nimellä.

Cuben uran puolustukseksi mainittakoon kuitenkin aito yritys luoda uraa mustille näyttelijöille, kirjoittajille ja ohjaajille. Cube onkin usein käyttänyt tuotannoissaan täysiä untuvikkoja, jotka ovat tarvinneet mahdollisuuden aloittaa jostain, jota voisi käyttää ponnahduslautana. Keskinkertainen tai jopa huono elokuva meriittilistalla on kuitenkin parempi kuin ei mitään. Tässä Ice Cube on toiminut esimerkillisen auttavaisesti.