Inception
Jussi U. Pellonpää, Pe, 23/07/2010 - 00:00

Elokuva
Dom Cobb (Leonardo DiCaprio) on louhija, ihmisten uniin pahat mielessä tunkeutuva operaattori, joka rem-tilassa varastaa meidän kätketyimmätkin salaisuudet alitajunnasta. Aiemmin tapahtuneen tragedian vuoksi maanpaossa elelevä Cobb saa yllättäen mahdollisuuden palata kotiin, kunhan toteuttaa vielä yhden, aiemmista täydellisesti poikkeavan keikan. Tällä kertaa kun ei olekaan tarkoitus varastaa liikesalaisuuksia, vaan istuttaa kohteen mieleen ajatus, idea, jonka seurauksena valta liikemaailmassa siirtyisi seuraavalle pelurille. Cobb kokoaa vaarallisiin tehtäviin erikoistuneen ryhmänsä (mm. Ellen Page, Tom Hardy ja Joseph Gordon-Levitt), mutta arvaamattomassa ja monia eri tasoja sisältävässä unimaailmassa tuntuu liikkuvan myös verenhimoinen vihollinen menneisyydestä.

Christopher Nolanin ohjaama ja käsikirjoittama Inception on vuoden elokuvatapaus. Teknisesti täydellinen, älykäs, uskomattoman upean näköinen ja täyteläisen tarkkaan miehitetty trilleri, jonka kaltaista ette ole ennen nähneet. Sitä mukaan, kun unen logiikalla etenevä käsikirjoitus herättää kysymyksiä katsojan mestarillisesti manipuloidussa mielikuvituksessa, Nolan myös vastaa niihin kekseliään uskottavasti. Ilman Batmanien fanipohjan pakollisia vaatimuksia Nolan saa oman käsikirjoituksensa pohjalta irrotella täysillä, ja mies tekeekin uransa vaikuttavimman ja suurimman elokuvan. Ohjaajan omien sanojen mukaan Inception on hänen henkilökohtainen Bond-elokuvansa, ja jotain samankaltaista legendaaristen agenttiseikkailujen esillepanossa ja vauhdikkuudessa onkin, vaikka Inception kohoaakin mielikuvituksellisuudessaan aivan omiin korkeuksiinsa.

Nolanin lisäksi Inceptionin taustalla toimivat miehen vakikumppanit: tuottajana oma vaimo Emma Thomas, kuvaajana huippulahjakas ja visuaalisuudesta taidetta tekevä Wally Pfister sekä leikkaajana Lee Smith, joista jokaisen panos täydelliselle kokonaisuudelle on kiistaton. Chris Corbouldin taianomaiset erikoistehosteet lumoavat paitsi kauneudellaan, myös surrealismillaan, joista varsinkin suurkaupunkien arkkitehtooniset metamorfoosit ja painovoimattomuudessa tapahtuvat taistelujaksot saavat hengen salpautumaan. Inception tekeekin nykyelokuvalle saman kuin Matrix 11 vuotta sitten: muokkaa elokuvakieltä ja rikkoo kaikkia tuttuja kerronnan kaavoja voimalla, jota voi ainoastaan hämmästellä ja kadehtia.

Leonardo DiCaprio tekee tapojensa mukaan sydämestä lähtevän ja sinne myös tuntuvan roolityön menneisyyden musertamana Cobbina, kaiken katalyyttina, joka paitsi potkaisee tarinan liikkeelle, myös pitää sen hurjassa tempossa. Viimeistään nyt kolmannen kiven auringosta harteiltaan tiputtava Joseph Gordon-Levitt on Cobbin luottoapurina Arthurina erinomainen, kuten ovat myös kokonaisuudelle tärkeitä henkilöitä esittävät Ellen Page nuorena arkkitehtina Ariadrena ja Tom Hardy identiteettien erikoismiehenä Eamesina. Ken Watanabe nähdään Cobbin ryhmän palkkaavana multimiljonäärinä Saitona, Cillian Murphy kaiken keskiössä vaikuttavana Robert Fischer Juniorina, Dileep Rao keikkojen aikana tarvittavasta lääkityksestä huolehtivana Yusufina ja ohjaajan onnenkalu, Sir Michael Caine, traagisen taustatarinan keskushenkilönä. Marion Cotillardin herkästi tulkitsema Mal tuo tarinaan henkilökohtaisuutta ja lopullisen avaimen salaisuuksien avaamiseen.

Megalomaanisten musiikkiesitysten mestarin, Hans Zimmerin, score on olennainen osa Inceptionin onnistunutta esillepanoa. Ja Vaikka Zimbo nyt soolona keikalla onkin, scoressa kuuluu useammin kuin kerran hänen ja James Newton Howardin komeiden kimppakeikkojen Batman Begins (2005) ja varsinkin The Dark Knight (2008) synkät soinnut ja mekaaniset fläpätykset, unohtamatta kirskuvia kitaroita ja ulvovia ja säkättäviä syntetisaattoreita. Matkan ajan ja paikan tuolle puolen aloittaa vaskitorvien pauhussa matalalta muriseva Half Remembered Dream. Kauniin kaihoisa Dream Within A Dream soi kuin vanhat noir-perinteen tyylikkäimmät edustajat, dramaattisesti ja loppua kohden kohoten. Hurja, yhdeksän ja puoli minuuttinen Waiting For A Train kokoaa teemat yhdeksi suureksi mahtipontiseksi kokonaisuudeksi, jota seuraavat finaalin herkkä Paradox ja uskomattoman koskettava Time nostavat Inceptionin soundtrackin yhdeksi Zimmerin komeimmista täysosumista.

Yhteenveto
Inception ei pane halvalla vaativintakaan katsojaa, vaikka se astuukin ajatusmaailmaa kiihkeästi. Tämän kesän todellinen blockbuster ja täysin omaa luokkaansa.

Anamorfinen: 
Anamorfinen
Levymäärä: 
0
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Pakkotekstitys: 
On
Kuvagalleria: 

Lisää uusi kommentti



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016