Elokuva
Marvel jatkaa sarjakuvakesää hienosti pärjänneen Iron Manin jälkeen. Viisi vuotta sitten totaalisesti flopannut Hulk on jälleen kerran kuumaa kamaa. Aikaisemman filmatisoinnin ohjaajanpallilta löytynyt draaman mestari Ang Lee on syrjäytetty, ja asialla on actioniin aikaisemmissa elokuvissaan erikoistunut ranskalainen Louis Leterrier (Transporter 1&2, Danny the Dog). Ohjasten pitäisi siis olla tarpeeksi osaavissa käsissä, varsinkin kun käsikirjoittajana löytyy sarjakuvafilmatisointien ekspertti, muun muassa X-Meneistä tuttu Zak Penn. Myös nimiosaa esittävä Edward Norton on ollut mukana kirjoitustyössä.

Mutta, mutta. Jotain on mennyt jälleen kerran vikaan, kun Hulk lyö jo toisen hutinsa. Eivätkä syynä ole tehosteet, näyttelijäsuoritukset tai toiminta. Ongelmana on se, ettei The Incredible Hulk tunnu lainkaan sarjakuvaelokuvalta. Katsojalle vieritetään lähinnä vihreä ja isompi versio Harrison Fordista elokuvasta Takaa-ajettu.

Tarinankerrontaan ei viitsitä paljon tuhlata aikaa, kun pieleen menneet kokeet ynnä muut on tungettu alkutekstien ajaksi. Jos et siis tiedä miten Hulk on syntynyt, tai mitä hän yleensä on miehiään, voi katsomiskokemus olla erittäin sekava. Alkutekstien jälkeen siirrytään nimittäin suoraan Brasiliaan, missä vihanhallintaa harjoittava Bruce Banner (Hulkin alter-ego) työskentelee limutehtaalla ja pakoilee Yhdysvaltain armeijaa. Eipä kuitenkaan aikaakaan, kunnes armeija hänet löytää, etunenässään todellinen hardcore-brittirambo Emil Blonsky (Tim Roth). Tästä Bruce lähtee pakoon kohti Yhdysvaltoja etsimään apua, jotta ikävät Hulk-solut saadaan hänestä poistettua.

Mitä sanoitkaan, rakas katsoja? Toivoit näkeväsi Hulkin mättävän pahiksia turpaan? Ei toivoakaan, mutta sinulla on mahdollisuus nähdä kujanjuoksua myös Yhdysvalloissa, jota varmasti odotitkin sarjakuvasankarilta. No, totuuden nimeen voidaan kuitenkin sanoa, että lopuksi Hulk vetää melkoisen tehostenörttien orgasmitaistelun Blonskyn hirviöminää, Abominationia, vastaan. Tämä ei kuitenkaan riitä siihen, että saisi samat sarjakuvafiilikset kuin vaikkapa Spider-Manien tai Batmanin uusimmista filmatisoinneista.

Kuten sanottu, elokuva on puitteiltaan hyvässä kunnossa. Leterrier osaa tehdä mielenkiintoista toimintaa, ja kautta linjan laadukkaat näyttelijäsuoritukset (Nortonin ja Rothin lisäksi ihanasti huokaileva Liv Tyler sekä armeijan paskamaisin kenraali William Hurt) saavat innostuneet suosionosoitukset. Syynä onkin Pennin ja Nortonin kynäilemä käsikirjoitus, joka jahkailee ympäriinsä. Tarvitaanko ihan oikeasti kaksi elokuvaa pohjustamaan supersankarin tarinaa?

Yhteenveto

Vihreä mies pakoilee Yhdysvaltain armeijaa huippunäyttelijöiden tähdittämässä, jo toisessa epäonnistuneessa yrityksessä tuoda Hulk valkokankaalle.