Elokuva
Pankkimaailmaan pesiytynyttä rikollisuutta pohdiskeleva trilleri The International (2009) on aiheeltaan pelottavan ajankohtainen. Maailmanlaajuisen laman ja pankkikriisin ryöpyttäessä globaalia taloutta on jälleen tullut aika alkaa etsiä finanssimaailman rötösherroja. Ajankohtaisuudestaan huolimatta käsikirjoittaja Eric Warren Singerin inspiraation lähteenä oli epämääräisiä kohteita rahoittanut kansainvälisesti toiminut pankki Bank of Credit and Commercial International, joka lopetti toimintansa jo vuonna 1991. Tosielämän ohella The International on imenyt vaikutteita myös elokuvateollisuudesta, ja kaiken pahan alku ja juuri, lyhenteellä IBBS tunnettu pankki muistuttaakin James Bondin jahtaamia salaperäisiä organisaatioita SMERSH ja QUANTUM.

Elokuvan alkuasetelma on kuin klassisesta vakoojatrilleristä. Interpol-agentit ovat Berliinissä tarkoituksenaan tavata loikkari, joka välittäisi heille erittäin salaista ja tärkeää tietoa. Kylmän sodan päätyttyä ja Berliinin muurin sorruttua uudeksi vastustajaksi on noussut kansainvälinen finanssimaailma. Interpol-agentti Louis Salinger (Clive Owen) kollegansa kanssa pyrkivät saamaan kansainvälisen pankin johtajalta todisteita pankin sekaantumisesta hämärään asekauppaan. Suunnitelmat kaatuvat korttitalon tavoin, kun Salinger saa avuttomana seurata kuinka hänen kollegansa surmataan mysteerisellä tavalla. Hätääntyneenä hän kutsuu avukseen apulaissyyttäjä Eleanor Whitmanin (Naomi Watts), jonka tehtävänä lienee toimia lähinnä henkisenä tukena.

Elokuva pysyttelee pinnalla lähinnä Clive Owenin karismaattisen esiintymisen avulla. Jälleen kerran hän esittää omaperäistä ja periksi antamatonta, monissa vesissä keitettyä taistelijaa, joka ei vähästä hätkähdä. Owen onnistuu kuitenkin pitämään itsensä uskottavana silloinkin, kun tarina hänen taustallaan alkaa vaikuttaa uskomattomalta sadulta. Whitmanille ei sinällään ole annettu paljoakaan tehtävää, mutta hänen läsnäolonsa on perusteltu elokuvan draaman kaaren rakenteen kannalta. Muutkaan näyttelijät eivät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta saa juuri sen enempää tekemistä, mutta heidän varsinaisena tehtävänä ei ole toimia yksilöinä, vaan osana suurempaa kokonaisuutta.

Ohjaaja Tom Tykwer iski nimensä elokuvayleisön tietoisuuteen kineettisyydessään äärimmäisen kokeellisella elokuvallaan Juokse, Lola (1998). Pari pykälää rauhallisempien ohjaustöiden (Heaven, 2002, Parfyymi, 2006) jälkeen Tykwer palaa nopeatempoisempaan tyyliin The Internationalin myötä. Tapahtumat siirtyvät nopeasti kaupungista ja mantereelta toiselle. Toiminnan ja nopeatahtisen liikkeen lomassa muistetaan perehtyä myös pankkimaailman mätäpaiseisiin. Tosin monet juonen kannalta merkittävät seikat mainitaan vain nopeasti keskustelun lomassa, eikä niihin välttämättä palaTa enää myöhemmin. Tarinaa ryydittämässä on myös pari näyttävää ja hienosti toteutettua toimintakohtausta.

Elokuvan perussävy on poikkeuksellisen pessimistinen. Pankkimaailma kuvataan massiivisena peikkona, joka hallitsee niin yksittäisten ihmisten elämää kuin valtioiden talouksia käyttäen suurimpana aseenaan velkaantumista. The International ei kuitenkaan ole dokumentaarinen katsaus maailman finanssijärjestelmään, vaan se on muunnettu tuttuun ja turvalliseen toimintatrillerin muotoon Hollywood-suodattimen kautta. Massiivista ja kasvotonta vihollista tutkivassa leffassa on mukana runsaasti Bond- ja Bourne-elokuvasarjoista tuttuja elementtejä. Elokuva ei onnistu täysin lunastamaan alkuasetelman antamia lupauksia ja loppujen muutamista mainioista kohtauksista huolimatta se jää keskinkertaiseksi toimintatrilleriksi.

Yhteenveto
Interpol tutkii Louis Salingerin (Clive Owen) johdolla liian suureksi paisuneen maailmanlaajuisesti toimivan pankin hämäräperäistä sijoitustoimintaa kansainvälisessä, synkkiä sävyjä omaksuvassa trillerissä.