Keisarikunta-spesiaali

Osa 1

Keisarikunta-elokuva sai ensi-iltansa 25. joulukuuta 2004. Se kertoo 1950-luvun Kotkasta, satamakaupungin sykkeestä ja intohimosta jazzia ja bluesia kohtaan. Pääosissa hyörii joukko suomalaisia elokuva- ja teatteritähtiä kuten Mikko Leppilampi, Mikko Nousiainen, Petteri Summanen, Tuomas Uusitalo ja Maria Ylipää. Elokuvasta tekee erikoisen se tosiseikka, että vaikka sen henkilöhahmot ovat tosielämästä lainattuja, niin elokuva ei perustu tositapahtumiin vaan se on toteutettu lähes kokonaan draaman ehdoilla. 1950-luvun Kotkassa törmätään paikallisiin musiikkivaikuttajiin aina Junnu Vainiosta lähtien.

Pääpaino elokuvassa on legendaarisessa Fennia-kapakassa, josta alkoi Olli Miettisen (Mikko Nousiainen) keisarikunnan aika. Tarina kertoo soittajien kaveriporukasta, joka teki duunia enemmän viinapalkalla ja soittamisen ilosta kuin vaati siitä rahallista korvausta. Keisarikunnan on ohjannut kotkan oma poika Pekka Mandart ja hän on tehnyt Fennian soittajaporukoista useammankin dokumentin. FilmiFIN sai mahdollisuuden haastatella ohjaajaa ja näyttelijä Mikko Nousiaista, josta muodostui FilmiFINin Keisarikunta-spesiaalin osa yksi. Osassa 2 kuullaan elokuvan naistähteä - Maria Ylipäätä.

Haastattelussa elokuvaohjaaja Pekka Mandart:

FilmiFIN: Mikä on Keisarikunta?
Pekka Mandart: Keisarikunta oli kotkalaisten soittajien "yhdistys" 1950-luvulla. Yhdistyksen mottona oli 'työtä työttömille, viinaa soittajille'.

FF: Miten päädyit ohjaamaan elokuvan?
PM: Tuottaja Pamela Mandart antoi kolme vuotta sitten määräyksen tarttua aiheeseen.

FF: Elokuva ei perustu suoraan tositapahtumiin ja oikeilta ihmisiltä on lainattu vain nimi ja "joitain pikkujuttuja". Miksi tällaiseen ratkaisuun päädyttiin?
PM: Väljästikin tositapahtumiin perustuva tarina olisi vaatinut moniosaisen tv-sarjan. Sata minuuttinen elokuva piti suunnitella enemmän draaman ehdoilla.

FF: Nykyään näkee erilaisista dokumenteista miten monet ohjaavat elokuvaa monitoririvien
takaa ja yhä harvemmin huomaa tapauksia, jossa ohjaajat ovat fyysisesti läsnä kameran takana ohjaamassa näyttelijöitä huippusuorituksiin. Millainen olet omasta mielestäsi ohjaajana?
PM: Olen ohjaajana kiltti. Yritän pitää näyttelijöihin hyvää turpakosketusta. Holmbergin Kalle on joskus verrannut ohjaamista Suomen hevosen hallitsemiseen, olen samaa mieltä.

FF: Järjestettiinkö elokuvan tiimoilta koelukutilaisuuksia vai olivatko valmiissa elokuvassa
nähtävät näyttelijät ensimmäiset ja ainoat valinnat?
PM: Ei järjestetty. Roolitus sujui kivuttomasti.

FF: Millaista oli työskennellä niin nuoren porukan kanssa kuin esimerkiksi Leppilampi ja Ylipää?
PM: Lahjakkaiden ihmisten kanssa on aina mukavaa tehdä töitä. Nuoruus on lahja, mutta vanheneminen on taidetta.

FF: Elokuvan kuvaaja Kari Sohlberg on jo elävä legenda "elokuvaajana". Millainen työkaveri hän oli?
PM: Kari on kaikissa töissään aina asettunut täysillä projektin palvelukseen. Kari henkii rauhaa ja luo ympärilleen kiireettömän luottamuksellisen ilmapiirin, siitä nauttii koko tiimi.

FF: Elokuvassa 639 kohtausta 640:stä on kuvattu käsivaralla. Hirvittikö ajatus käsivaralla kuvaamisesta?
PM: Ei hirvittänyt, vaan vapautti meidät kaikki. Saatiin tehdä rennosti, turhia jäykistelemättä.

FF: Oliko tuotannon aikana yhtään hetkeä, jolloin olisit ollut valmis luovuttamaan koko homman jollekin toiselle?
PM: Ei ollut.

FF: Entä mikä oli tuotannon upein hetki?
PM: Upeita hetkiä oli monta. Ehkä se yö, jolloin Leppis (Mikko Leppilampi) syöksyy satama-altaaseen ja saimme hänet terveenä ylös, oli yksi  hienoimpia.

FF: Sattuiko kuvausten aikana mitään erityisen ikimuistettavaa? Hauskaa tapahtumaa tai jekkua?
PM: Hauskaa oli koko ajan.

FF: Vaikka elokuva onkin vasta teatterikierroksella, niin varmasti joitain suunnitelmia DVD-julkaisua varten on tehty. Mitä voimme odottaa tuolta rintamalta ja milloin? Onko luvassa paljon lisämateriaalia? Kommenttiraitoja ja dokumentteja?
PM: DVD:hen tulee paljon ekstroja.

FF: Mitä aikoo elokuvaohjaaja Pekka Mandart tehdä seuraavaksi (2005-2006)?
PM: Teen töitä tuotantoyhtiössämme ja suunnittelen omaa tuotantoa parin vuoden päähän.

FF: Sananen FilmiFINin lukijoille, elokuvan ystäville ja niille, jotka eivät ole vielä Keisarikuntaa nähneet?
PM: Lainaan tähän Ruotuväki-lehteä. " Keisarikunta on ehdottoman välttämätöntä valohoitoa talven keskelle."

Haastattelussa näyttelijä Mikko Nousiainen:

FilmiFIN: Miten päädyit esittämään Fennian Keisaria, Olli Miettistä?
Mikko Nousianen: Pekka otti minuun pari vuotta sitten yhteyttä ja pyysi mukaan esittämään kinkkua. Myöhemmin käsikirjoituksen muokkaannuttua roolihahmoni muuttui Olli Miettiseksi.

FF: Miten perehdyit esittämääsi hahmoon ja miten paljon hän muistuttaa esikuvaansa, suhteellisen nuorena kuollutta Miettistä?
MN: Kuuntelin 50-luvun musiikkia ja katselin vanhoja elokuvia. Rakensin roolihahmon faktojen ja parin salaisuuden kautta. En halunnut ottaa selvää aidosta Miettisestä, koska emme olleet tekemässä henkilökuvaa vaan fiktiivistä hahmoa draaman ehdoilla.

FF: Elokuvassa Miettinen on eräänlainen houkuttelija ja hällä-väliä tyyppi, paitsi mitä tulee
soittamiseen, onko tämä oikea olettamus? Mikä on roolihahmosi osuus elokuvassa?
MN: Olettamus on varmaankin oikea. Koen Ollin rennoksi, kun kyse ei ole musiikista, mutta pieni tahdittomuus hänessä piilee. Hahmoni osuus elokuvassa on suuri, jos ajattelee asioita mihin muut joutuvat Ollin saavuttua kaupunkiin ja hänen alkaessa järjestää asioita omien intressiensä suuntaan.

FF: Täytyikö sinun harjoitella kovasti soittamista ja laulamista? Millaiset taustat sinulla on näihin taitoihin?
MN: Pianoa soitin vuoden verran ollessani kymmenen, eli en osaa soittaa yhtään. Kävimme katsomassa soittajien harjoituksia Keisarikunnan musiikista ja myöhemmin studiossa seuraamassa äänityksiä. Kuvaustilanteessa piti vain uskoa itseensä ja fiilikseen. Laulaminen on aina ollut minulla lähellä sydäntä. Erilaisissa yhtyeissä ja tilaisuuksissa on tullut jolloteltua ja se on selkeä terapiakeino minulle teatterityön ohessa.

FF: Millainen Pekka Mandart on ohjaajana?
MN: Pekka perustaa ohjaajantyönsä castingiin, keskusteluun ja luottamukseen. Keisarikunta on toinen työni Pekan kanssa, ensimmäinen oli Going to Kansas City. Molempia elokuvia yhdistää loistava roolimiehitys. Vaikka molemmissa elokuvissa on hyvinkin erilaisia ihmisiä, niin Pekka on onnistunut, joko haistamaan tai luomaan hienon porukkahengen. Henkilökemiat ovat toimineet loistavasti. Ennen elokuvan kuvauksia Pekka haluaa viettää aikaa ja puhua näyttelijöidensä kanssa paljon. Silloin syntyy molemminpuolinen usko tulevaan tekemiseen ja molemmille samat lähtökohdat. Se ilmapiiri, jonka Pekka luo kuvaustilanteessa on hieno. Pekka luottaa täydellisesti näyttelijöihinsä ja haluaa näyttää
tyytyväisyytensä, jos hän näkee jotain aitoa/oikeaa.

FF: Millainen näyttelijäporukka mielestäsi oli tuotannon alussa ja millaiseksi se muovautui loppua kohden?
MN: Vietimme paljon vapaa-aikaa yhdessä ennen kuvausten alkua ja jo ensimmäisestä tapaamisesta porukka hitsaantui yhteen. Harvoin, jos koskaan, olen kokenut niin hyvää henkeä heti tutustumisista lähtien. Sama henki pysyi koko tuotannon ajan ja jälkeenkin. Se on arvokasta.

FF: Voisitko kuvitella itsesi esittämässä jotain toista legendaa jos hänestä päätettäisiin tehdä
elokuva?
MN: Mieluusti! Teatterissa olen tehnyt useita rooleja, joilla on ollut elävä esikuva ja joka kerta olen nauttinut. Olen kiinnostunut menneestä ajasta ja tarjottaessa mahdollisuutta esittää jotakin mennyttä "legendaa", en ainakaan heti sanoisi ei.

FF: Sattuiko kuvausten aikana mitään erityisen ikimuistettavaa? Hauskaa tapahtumaa tai jekkua?
MN: Elokuvan mainoskiertue tulee jäämään minun muistoihin ikimuistettavana. Kiersimme kolmen viikon aikana 13 kaupunkia ja joka ilta meillä oli musakeikka 50-luvun henkeen. Vaikka kiertue oli raskas, niin sitäkin hauskempi.

FF: Oletko tyytyväinen elokuvan saamaan kritiikkiin ja vastaanottoon?
MN: Kritiikkejä en ole juurikaan lukenut, mutta palautteeseen, jota olen saanut tutuilta ja tuntemattomilta olen erittäin tyytyväinen.

FF: Mitä lähitulevaisuus (2005-2006) tuo tullessaan Mikko Nousiaiselle? Elokuvarooleja, televisiota vaiko teatteria?
MN: Tulevaisuus tuo tullessaan sekä elokuvaa, että teatteria Helsingissä ja Tampereella.

FF: Sananen FilmiFINin lukijoille, elokuvan ystäville ja niille, jotka eivät ole vielä Keisarikuntaa nähneet?
MN: Vaalikaa ystävyyttä, se on tärkeää! Oikein hyvää uutta vuotta 2005!

Lue myös FilmiFINin Keisarikunta-arvostelu. Keskusteluun itse elokuvasta voi osallistua tästä. Spesiaalin 2. osassa haastattelimme Maria Ylipäätä. Mielenkiintoiset kysymykset ja vastaukset löydät täältä.