Keisarikunta-spesiaali

Osa 2

Maria Ylipää on tätä nykyä eräs suomi-elokuvan valovoimaisimmista tähdistä, vaikka hänellä ei kokemusta alalta paljon olekaan. Jouluna 2004 ensi-iltansa saanut Keisarikunta nosti nuoren, vuonna 1981 muusikkoperheeseen syntyneen, kauniin näyttelijättären heti parrasvaloihin. Ylipää ei ollut aikaisemmin näytellyt elokuvissa, vaan muutamassa teatterituotannossa ja sivuosassa Maria Kallio -dekkareihin perustuvassa minisarjassa Rikoskomissario Maria Kallio (Ylipää esitti Silja Taskista, jaksoissa 1-3). Keisarikunnassa Ylipään vastanäyttelijöinä ovat muun muassa Mikko Leppilampi, Mikko Nousiainen ja Tuomas Uusitalo.

FilmiFIN haastatteli Maria Ylipäätä tammikuussa 2005. Puhelimen toisesta päästä vastasi hieman käheä-ääniseltä kuulostanut, mutta muuten hyvin mukavalta ja pirteältä kanssaihmiseltä vaikuttanut näyttelijätär.

FilmiFIN: Miten aloitit urasi näyttelijänä?
Maria Ylipää: Minulla ei ollut koskaan sellaista selkeää unelmaa, että haluaisin näyttelijäksi. Olen ajautunut tälle uralle lähes huomaamattomasti. Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 2000 ja sen jälkeen ajattelin musiikkialaa. Päätin kuitenkin hakea TEAK:kiin (Teatterikorkeakoulu) ja ajattelin, että en kuitenkaan sinne pääse, mutta toisin kävi. Käyn viidettä vuosikurssia tällä hetkellä ja teen samalla lopputyötä TEAK:kiin. Sitten olen ollut mukana musiikkiteatterituotannoissa, johon on kuulunut yhteensä neljä proggista. Kolme Helsingin Kaupunginteatterille ja yksi Tampereen Työväenteatterille.

FF: Miten päädyit esittämään Ailaa Keisarikunta-elokuvaan?
MY: Minua pyydettiin. Mikä on aika harvinaista nannaa. Pekka (ohjaaja Pekka Mandart) oli nähnyt lehtijutun, jossa olin mainittuna. Ohjaaja Kurt Nuotio oli kehunut minua ja kun ohjaaja  oli kysellyt mielipidettä Ailan rooliin sopivasta näyttelijästä Rempon roolin jo saaneelta Mikko Leppilammelta. Mikko on vanha kurssikaverini ja ajatukset Mikolla ja Pekalla menivät yksiin.

FF: Oliko Ailalle ja muille elokuvan hahmoille kirjoitettu minkäänlaisia taustatarinoita?
MY: Poikien hahmoillahan oli tietty faktapohja, joten heillä oli siltä osin oma taustansa. Aila on täysin fiktiinen henkilöhahmo ja otin siihen mukaan omia piirteitäni, mutta itse asiassa oma mummoni on ollut Ailan henkisenä ja fyysisenä esikuvana. Esimerkkinä temperamenttinen luonne. Lähestyin Ailan hahmoa enemmän Ailan ja Rempon suhteen kautta. He olivat molemmat sotaorpoja ja kasvaneet 6-vuotiaasta asti yhdessä.

FF: Millaista oli sitten näytellä hahmoa, jolla ei ollut minkäänlaista todellisuuspohjaa kun taas pojilla tilanne oli niin ikään päinvastainen? Onko roolia tällöin helpompi lähestyä?
MY: Roolihahmoa täytyy aina lähestyä tosissaan, oli todellisuuspohjaa tai ei. Ei sitä pystyisi näyttelemään täysin juuri sitä ihmistä vaikka perustuisikin tosielämään. Itse olen näytellessä "kiinni siinä hetkessä" - samat ratkaisut ja työ siinä kuitenkin täytyy tehdä. Siinä on aina se
tietty vapaus tehdä.

FF: Millainen kokemus Keisarikunta-elokuvan tekoprosessi mielestäsi oli ja mitä uutta se opetti näyttelijäntyöstä?
MY: Kaikki oli uutta, sillä elokuvan teossa en kuitenkaan koskaan ole aikaisemmin ollut mukana. Ehkä prosessi oli vielä vähän sellaista haistelua ja hakemista. Uusina asioina tuli muun muassa miten paljon teknistä osaamista elokuvan teossa vaaditaan. Myös odottaminen oli haastavaa, sillä kohtauksiahan ei kuvattu kronologinesti vaan kohtaus sieltä ja kohtaus täältä. Koko prosessi oli hieno kokemus ja opetti todella paljon. Kohokohta oli ehdottomasti porukkaan tutustuminen ja kuvausten aikana syntyi ihan oma keisarikuntansa koko porukan kesken. Se on erittäin arvokasta työn tekemisessä, ilmapiiri oli hauska ja rohkaiseva ja kaikki halusivat tuolloin antaa parasta osaamistaan, niin tekninen- kuin näyttelijäryhmäkin.

FF: Nouseeko mikään elokuvan kohtauksista ylitse muiden, jonka tekemisestä mahdollisesti nautit?
MY: Kaikkein kivointa oli ehkä pelargoniaruukkujen heittely ja olihan se myös vaarallista, sillä tulilinjalla saattoivat olla, kameroiden lisäksi, myös työryhmän jäsenet. Kohtaukseen suunniteltiin koreografiat ja muut suunnitelmat. Minä en ole kuitenkaan ikinä pelannut mitään pallopelejä ja tähtäämällä Mikkoa (Leppilampi) päähän ruukku lensi suunnitellusti paaluun. Koko kohtaus saatiin kerralla purkkiin, joten sitä ei tarvittu ottaa edes uusiksi.

FF: Millainen Pekka Mandart on ohjaajana?
MY: Pekka oli alusta lähtien luomassa meihin hyvää yhteishenkeä. Näyttelijäporukka kokoontui toimistolle toukokuussa (2004), ennen kuvausten alkua. Pekka kertoi 1950-luvun Kotkasta ja kuuntelimme paljon musiikkia tuolta ajalta. Hän kokosi meidät heti alusta lähtien yhteen, että meistä muodostuisi tulisi toisensa tunteva porukka. Pekka on myös erittäin innostava ohjaaja, joka sai helposti kaikki mukaan. Hän myös kertoi, että meidät oli valittu elokuvaan hänen mielikuviensa perusteella ja antoi täten vapaasti meidän tulkita rooleja. Hän sanoi, että "olette niitä henkilöitä, joita näyttelette". Ja sen perusteella onnistuminen elokuvan teossa oli ihanaa. Yleensä ottaen luottamuksen ja yhteishengen ilmapiiri oli tärkeä, ja Pekka kyllä loi sen.

FF: Olet varmasti tyytyväinen elokuvan saamaan vastaanottoon ja kritiikkiin. Onko vastaan tullut jotain erityisen sydäntälämmittävää palautetta tai sitten päinvastoin kritiikkiä elokuvan suhteen?
MY: Kaikkein mukavinta on ollut saada palautetta siitä, miten elokuva on saanut jonkun hyvälle mielelle ja tosi mukavalle tuulelle. Ja siihen elokuvassa on pyrittykin. Paljon on ollut puhetta elokuvan murre-asioista. Ettei olisi tarpeeksi kotkalaista tai karjalaista murretta.
Elokuvasta ei pyritty tekemään tarkkaa kopiota kieliympäristöstä, vaan tarina oli tärkein. Murreasioiden oppiminen jäi kyllä kunkin näyttelijän omalle kohdalle ja itse otin hieman suuntaa hahmoni taustoista, sillä Ailahan oli alunperin Karjalan tyttöjä, eikä sen vuoksi puhu niin kotkalaisittain. Mutta kaikki kritiikki täytyy kuitenkin ottaa vastaan.

FF: Laulat elokuvan soundtrackillä kahdella kappaleella. Dueton Mikko Leppilammen kanssa kappaleella Nature Boy ja elokuvan bonusraitana toimivalla upealla Rakasta tai hylkää (engl. Love Me or Leave Me). Millainen kokemus oli olla mukana elokuvan soundtrackin luomisessa?
MY: Se oli mukavaa. Laulamani kappalehan piti olla yhtenä kohtauksena elokuvassa, mutta se poistettiin ja päätyi bonusraidaksi soundtrackille. Ja pääsin myös tutustumaan Marzi Nymaniin, joka oli myös kapellimestarina levyllä. Marzin johtama yhtye oli myös mukana
promokiertueella, jolloin oli tärkeää ettei vain käydä pokkailemassa vaan, että elokuvaa tuodaan esille juuri musiikin avulla. Minulle laulaminen on erittäin tärkeää ja jo musiikkiteatterissa se kuuluu asiaan. Teen myös laulukeikkoja jonkun verran. Rupesin
opiskelemaankin laulamista vuotta ennen TEAK:ia. Ja TEAK:ssa on nyt menossa kuudes vuosi kun laulan ja opiskelen kunnolla.

FF: Minkälaisessa elokuvassa haluaisit seuraavaksi näytellä? Mikä olisi ikään kuin se unelmarooli ja miksi?
MY: Unelmarooli, hmm... se on aina vähän semmonen juttu, että... No, yksi unelmarooli olisi, että saisi tehdä mahdollisimman erilaisia rooleja, ettei ikään kuin jumittuisi sellaiseen tiettyyn asemaan. Haluaisin melkeinpä päästä tekemään pelkkää elokuvaa. Opettelemaan sitä, sillä se on vielä niin uusi juttu minulle. Lost in Translationista tykkäsin hirveästi, sillä siinä on pieni tarina, joka sitten nousee suureksi. Pääsisi näyttelemään rauhassa ja tekemään roolissaan kunnon kaaren eli kehityskertomuksen. Muutaman päivän jutuista ei aina opi niin hirveästi asioita. Myös miesnäyttelijöillä on mielenkiintoisia rooleja. Mutta semmoisia älyllisesti haastavia rooleja olisi mukava päästä tekemään.

FF: Onko sinulla mitään esikuvia alalla?
MY: Lähinnä nyt kurssi- ja työkaverit sekä kollegat ovat olleet niitä esikuvia. Joskus kun heidän esiintymisiään pääsee seuraamaan, jää esityksiä ihmettelemään ja ihailemaan suu ammolleen . Ei minulla oikeastaan ole mitään sellaista suurempaa esikuvaa maailmalla, jota
ihannoisin, mutta Anja Pohjolan kanssa oli kiva päästä näyttelemään se vähä mitä nyt elokuvassa nähdään.

FF: Mitä lähitulevaisuus tuo tullessaan Maria Ylipäälle? Teatteria, televisiota vaiko lisää elokuvaa?
MY: Teatteria on ainakin tulossa. En voi sanoa vielä mitään tarkempaa tuolta suunnalta. Elokuvaa ei ainakaan vielä ole tiedossa. Musajuttuja ja keikkoja sekä kuumana peruna valmistuminen TEAK:sta eli kyllä hommaa riittää.

FF: Sananen FilmiFINin lukijoille ja niille, jotka eivät ole vielä Keisarikuntaa nähneet?
MY: Menkää nyt ihmeessä katsomaan Keisarikuntaa ja tietenkin myös muita suomalaisia elokuvia.

Lue myös FilmiFINin Keisarikunta-arvostelu. Spesiaalin ensimmäinen osa, joka sisältää Pekka Mandartin ja Mikko Nousiaisen haastattelut, löytyy tästä.