Alkuperäinen nimi: 
Killing Them Softly
Julkaisija: 
Valmistusvuosi: 
2012
Valmistusmaa: 
Ohjaaja: 
Käsikirjoittaja: 
Ikäsuositus: 
15
Kesto: 
94
Killing Them Softly
Jussi U. Pellonpää, Pe, 30/11/2012 - 00:00

Elokuva
Kun alamaailman järkkäämä pokeri-ilta ryöstetään, paikalle ei suinkaan soiteta virkavaltaa tapausta setvimään, vaan tutkimaan ja tuomion täytäntöönpanemaan tilataan paikalle oman alansa erikoismies, sellainen kuin Jackie Cogan (Brad Pitt), armoton torpedo, joka suorittaa toimeksiantonsa omatuntomittarin värähtämättä. Keikka tuntuu liittyvän kilpaileviin konnakopliin, ja kaiken keskiöön joutuu vuosia aiemmin samanlaisen putsauksen uhriksi joutunut Markie Trattman (Ray Liotta), katutason pikkupomo, joka ei ole koskaan osannut pitää suutaan kiinni.

Loistavan western-epookin Jesse Jamesin salamurha (2007) tehnyt ohjaaja Andrew Dominik palaa yhteistyöhön Brad Pittin kanssa varmalla ja vakuuttavalla otteella. Dominikin ironisen Killing Them Softly -nimen saanut adaptaatio George V. Higginsin vuoden 1974 rikosromaanista Cogan`s Trade on kovaksikeitettyä jamesellroylaista krimikuvitusta kaduilta, missä kuoleminen on kaikkea muuta kuin pehmeää. Aikaan ja paikkaan leffan sitoo tapahtumien taustalla käytävä, vuoden 2008 presidentivaalit, jota aasinsiltoina käyttäen Dominik pukkaa mukaan myös väkevää sosiaalista kommentaaria maan tilasta.

Luotisadetta odottaville actionfanaatikoille K.T.S. voi kuitenkin tuottaa pienen pettymyksen, sillä se on pitkälti dialogipainotteinen ja henkilöitään sekä näiden motiiveja ja toimia analysoiva tapainkuvaus normaalin elon pimeämmältä puolelta, ei niinkään toimintakohtauksiin painottuva vauhtijännäri tai kummisetämäinen kronikka.

Visuaalisesti Killing Them Softly on kaunista katseltavaa, vaikka joukkoon mahtuukin ultraväkivaltaisia pieksämiskohtauksia ja superhidastettuja tappoja. Greig Fraserin taitava kuvaus luo kokonaisuudelle aivan oman atmosfäärinsä, jonka tukahduttavan painostavia kohtauksia Dominik manipuloi armottoman ironisilla musiikkivalinnoilla.

Brad Pittin hyytävän coolisti tulkitsema Jackie on kaiken katalyytti, vaikka tilaa tuntuvatkin saavan enemmän kaikki muut leffan loistavat näyttelijät. James ”Sopranos” Gandolfini on Jackien viinaan menevä kollega Mickey, Sam Shepard katujen hierarkiassa yläpäässä vaikuttava Dillon ja Richard Jenkins perheiden jäätävä etujen valvoja. Scoot McNairy antaa vahvan näytön isojen sakkiin kohtalokkaasti hyppäävänä Frankiena ja Ray Liotta tekee hienon roolin Markiena, joka on kuin pahojen tapojen turvottama versio Mafiaveljien (1990) Henry Hillista, mutta vahvimmin parrasvalot varastaa huikea Ben Mendelsohn hermoheikkona narkkari-Russellina, jolle kohtalo on jakanut ne kaikkein heikoimmat kortit.

Yhteenveto
Tyly ja tyylikkään viileä kuvaus ammattirikollisuuden mustasta maailmasta, missä inhimillisyydellä on häviävän vähän tilaa.

Anamorfinen: 
Anamorfinen
Levymäärä: 
0
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Pakkotekstitys: 
On
Kuvagalleria: 


Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016