Kurkistus Artisokka 2011 -ohjelmistoon
Päivi Kärkkäinen, To, 07/04/2011 - 00:00

Elokuvafestivaali Artisokka viettää 10-vuotisjuhliaan. Helsingissä 7.-10.4.2011 järjestettävä festivaali esittelee uutta naiselokuvaa tänä vuonna aiempaa laajemmin, sillä näytöksiä on Bio Rexin ohella myös Maximin kahdessa salissa. Nelipäiväiseksi laajenevan festivaalin ohjelmisto käsittää viisitoista pitkää elokuvaa sekä nipun kotimaisia lyhytelokuvia. Artisokan vieraaksi saapuu ohjaaja Thomas Wartmann, jonka dokumentti Between the Lines - India's Third Gender kertoo tarinan intialaisen yhteiskunnan marginaalissa elävistä hijroista, aiemmin pyhinäkin pidetyistä miehistä, jotka ovat leikkauttaneet pois sukuelimensä ja elävät elämäänsä naisina.

Festivaalin ohjelmassa on myös keskustelutilaisuus Näyttelijästä ohjaajaksi, johon ottavat osaa Pamela Tola (Elma ja Liisa), Zaida Bergroth (Hyvä poika), Lauri Nurkse (Veijarit, Sooloilua), Mari Rantasila (Risto Räppääjä) ja Saara Saarela (Väärät juuret).

FilmiFIN katsoi ennakkoon kuusi elokuvaa Artisokan ohjelmistosta.

The Arbor (Iso-Britannia, 2010)
Brittikriitikkojen ylistämää The Arboria voi näkökulmasta riippuen pitää joko dokumenttina tai draamana. Muotokuva näytelmäkirjailija Andrea Dunbarista on nimittäin toteutettu perin persoonallisella tavalla: ääniraidalla kuullaan Dunbarin läheisten kertomuksia vain 29-vuotiaana kuolleesta ja pahoin alkoholisoituneesta kirjailijasta, mutta kuvissa heidän tilallaan nähdään huuliaan liikuttelevia näyttelijöitä. Ratkaisu on yllättävän toimiva, eikä lainkaan vieraannuttava. Itse tarina on sydäntäsärkevä kuvaus brittiläisen työväenluokan alimmista kerroksista. Lahjakas Dunbar nousi kuuluisuuteen jo ensimmäisellä näytelmällään, 15-vuotiaana kirjoittamallaan The Arborilla, joka kuvasi realistisesti kirjailijan kotikulmien Brafferton Arborin karua arkea. Privaattipuolella Dunbar sai kolme lasta kolmelle eri isälle, alkoholisoitui ja kuoli nuorena aivoverenvuotoon lempipubinsa lattialle. Hänen vanhin tyttärensä Lorraine sotki elämänsä jo 14-vuotiaana kovilla huumeilla ja joutui lopulta kiven sisään, kun hänen parivuotias poikansa menehtyi saatuaan äitinsä metadonia käsiinsä. Dokudraama keskittyy etenkin Lorrainen ja hänen äitinsä tulehtuneeseen suhteeseen. Synkästä aiheestaan huolimatta elokuva on visuaalisesti raikas, ja loistavat näyttelijät tuovat kokemukset hyvin lähelle.

- Päivi Kärkkäinen

Meek's Cutoff (Yhdysvallat, 2010)
Meek's Cutoff on Kelly Reichardtin (Old Joy, Wendy and Lucy) ohjaama hidastempoinen ja minimalistinen western, joka katsoo Amerikan rajaseutuihin liittyviä myyttejä uudesta näkökulmasta. Sankaritarinoiden kertomisen sijaan Reichardt luotaa päähenkilöidensä pelkoja, ennakkoluuloja ja epävarmuutta ja rakentaa näennäisen tapahtumaköyhästä tarinasta temaattisesti hyvin runsaan allegorian, joka ei tyhjene kertakatsomisella. Vuoteen 1845 sijoittuvan elokuvan antisankari on Stephen Meek (Bruce Greenwood), joka yrittää johdattaa joukkoaan - kolmea pariskuntaa ja heidän lapsiaan sekä myöhemmässä vaiheessa yhtä intiaania - halki kuivan preerian, mutta matkan edetessä hänen puutteelliset taitonsa joukon johtajana alkavat käydä kaikkien hermoille. Vesikin loppuu. Seurueen vankkureiden mukana hitaasti liikkuva kamera tallentaa komeita, pölyisiä panoraamoja ja henkilöiden ankaraa arkea. Loppuratkaisu jää avoimeksi. Nimekkäästä näyttelijäkaartista syvimmin sydämeen käyvät Michelle Williamsin ja Shirley Hendersonin roolit yhtä aikaa haavoittuvina, mutta pirullisen sinnikkäinä uudisraivaajina. Artisokka jää todennäköisesti kiitetyn elokuvan ainoaksi esitykseksi Suomessa.

- Päivi Kärkkäinen

Miss Kicki (Ruotsi / Taiwan, 2009)
Vuosia ulkomailla asunut Kicki (Pernilla August) ja tämän aikoinaan Ruotsiin jättämä, nyt jo teini-ikäinen poika Viktor (Ludwig Palmell) yrittävät selvittää tulehtuneita välejään norjalais-taiwanilaisen Håkon Liun esikoisohjauksessa Miss Kicki. August tekee fantastisen roolin itsekunnioituksensa vuosien varrella kadottaneena keski-ikäisenä äitinä, joka houkuttelee poikansa mukaan lomamatkalle Taiwaniin. Taustalla on paitsi Kickin tarve luoda uudelleen suhde Viktoriin, myös toive tavata silmästä silmään naisen nettirakkaus herra Chang. Liu on vahvimmillaan tutkiessaan henkilön ja ympäristön suhdetta. Taipein lasisten pilvenpiirtäjien ja hienostokotien ohella ohjaaja esittelee myös toisenlaisen kaupungin, joka rakentuu tuntihotelleista ja rähjäisistä slummeista. Käsikirjoitus ei onnistu kokonaan kaihtamaan kliseitä, mutta urbaanissa ympäristössä kauniisti viipyilevät kuvat korvaavat paljon. Kertomus itseään ja toisiaan vieraassa ympäristössä etsivistä ihmisistä on selvä sukulaisteos Artisokassa niin ikään nähtävälle Sofia Coppolan Lost in Translationille (2003).

- Päivi Kärkkäinen

Ole luonani aina (Iso-Britannia / Yhdysvallat, 2010)
Kazuo Ishiguron romaaniin perustuva draamaelokuva on herkkä, kaunis ja surumielinen kuvaus ihmisen oman kohtalon hyväksymisestä. Nuoret tähdet Keira Knightley (Sovitus), Andrew Garfield (The Social Network) ja etenkin Carey Mulligan (An Education) tekevät vahvat roolit lapsuudesta asti toisensa tunteneina ystävyksinä, jotka noudattavat kapinatta heille ennalta määrättyä elämänpolkua. Viitteelliseen 1900-luvun lopun Englantiin sijoittuvan draaman dystopiaraamit ovat niin yhteiskunnallisesti kuin inhimillisestikin tarkasteltuina kammottavat, mutta elokuva löytää yllättävää lämpöä uskottavasta henkilökuvauksesta ja hahmojen välisistä suhteista. Ohjaaja Mark Romanek (One Hour Photo) kuljettaa tunnelmallista kertomusta vakaasti ja määrätietoisesti kohti vääjäämätöntä päätepistettään.

- Päivi Kärkkäinen

Tiny Furniture (Yhdysvallat, 2010)
Lena Dunham näyttelee pääosaa ohjaamassaan ja käsikirjoittamassaan draamakomediassa Tiny Furniture, jonka päähenkilö Aura (Dunham) on 22-vuotias, juuri collegesta valmistunut nuori nainen. Auran koko elämän tulisi olla avoimena ja kutsuvana edessä, mutta totuus on unelmia karumpi: poikaystävästä tulee ero, rahaa tai töitä ei ole ja edessä on muutto takaisin äidin (Laurie Simmons, Dunhamin oma äiti) helmoihin. Ilmava ja raikas pikkuindie havainnoi ymmärtävästi sitä katkeransuloista aikaa, jolloin elämässä kaikki on vähän levällään, mutta samalla myös vapaata ja vallatonta. Elokuvan nimi tulee Auran taiteilijaäidin projektejaan varten valokuvaamista miniatyyrihuonekaluista. Pikkuesineiden tavoin muutkin Auran elämän arkiset ja vähäpätöisiltä vaikuttavat asiat saavat suuremman merkityksen, kun niitä malttaa tarkastella eri mittakaavassa. Kasvutarinana Tiny Furniture on melko kliseinen, mutta Dunham kertoo sitä viihdyttävästi hauskan ja omalaatuisen kulmikkaan huumorin ryydittämänä.

- Päivi Kärkkäinen

Vettä elefanteille (Yhdysvallat, 2011)
Jacob Jankowski on viimeistelemässä eläinlääketieteen opintojaan, kun korviin kantautuu ikävä uutinen: vanhemmat ovat menehtyneet auto-onnettomuudessa, ja heidän omaisuutensa siirtyy pankin haltuun. Elämä tyhjän päällä kääntyy uusille raiteille, kun nuori mies hyppää lama-ajan Yhdysvaltoja kiertävän sirkusjunan kyytiin. Vastassa on äkkipikainen, sirkusta diktaattorin elkein luotsaava August sekä tämän vaimo Marlena, johon Jacob ihastuu palavasti ensi näkemältä. Elokuvan käsikirjoitus perustuu Sara Gruenin samannimiseen bestseller-romaaniin. Konfliktien keskipisteenä on sirkuksen vetonaulaksi hankittava Rosie-elefantti, joka on mukana matkan iloissa ja suruissa. Kielletyn rakkauden perusteemasta ammentavaa tarinaa voi kehua jopa hetkittäin yllättäväksi, vaikka elokuva lopulta sortuukin liialliseen yleisön kosiskeluun.

Dialogin banaaliuksia tasoittavat onnistuneet näyttelijäsuoritukset. Pääosan esittää Twilight-sarjan myötä kuuluisuuteen noussut Robert Pattinson, joka osoittaa samanlaista hiljattain puhkeavaa karismaa kuin Leonardo DiCaprio konsanaan. Marlenan kengissä elefantin ratsailla nähdään Reese Witherspoon (Walk the Line), ja sirkuksen pomona meuhkaa Christoph ”Hans Landa” Waltz (Kunniattomat paskiaiset). Itävallan ihme tuntuu nauttivan hieman häiriintyneistä roolihahmoista. Kokonaisuutena Vettä elefanteille on historiallinen draama, joka täyttää kaikki kassamagneetin perusvaatimukset. Satunnaiskatselijaa miellyttävistä aineksista paljastuu keskivertorainaa kiehtovampi paketti.

- Janne Mikkonen

Kuvagalleria: 


Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016