Elokuva

Eletään herran vuotta 1905. Japanin ja Venäjän välinen sota on loppunut nousevan auringon maan voittoon ja kansallisylpeys on korkeimmillaan. Voitto sodassa on nostanut ulkomaailman arvostusta Japania kohtaan ja nationalismi valuu kansan riveihin. Uusi aikakausi on alkamaisillaan (Taisho-kausi 1912–1925).

Yhdeksän vuotta on kulunut siitä, kun Yuki Kashima alias Lady Snowblood (Meiko Kaji) sai ansaitun koston perheensä puolesta. Tätä nykyään kylmäverinen neitonen elää lainsuojattoman elämää, paeten ja murhaten perässä roikkuvaa virkavaltaa. Väsynyt ja haavoittunut Kashima saarretaan viimein rantaa vasten ylivoiman turvin. Lyhyen kamppailun jälkeen neito päättää antautua suosiolla tuomittavaksi.

Tuomio 35 ihmisen murhasta on lyhyt ja karu – kuolema. Ennen viimeistä matkaansa, Kashima viettää aikansa samaisessa vankilassa, josta tämä tuonelan neito sai alkunsa ja hänen äitinsä kuoleman. Karavaanimatka teloittajan ääreen joutuu kuitenkin salaperäisten rosvojen saaliiksi ja Kashima pakenee yhdessä roistojen kanssa tilalle, jossa tummanpuhuva henkilö antaa hänelle mahdollisuuden elää hieman normaalia elämää. Yuki Kashima suostuu mahdollisuuteen vastahakoisesti, sillä hän oli jo päättänyt luopua Lady Snowbloodin elämäntavasta.

Kashiman tulee soluttautua anarkistina tunnetun Shusuke Tokunagan (Yoshio Harada) läheisyyteen ja varastaa hänellä oleva kirje, joka voi tehtävänantajan sanoin "tuhota nykyisen hallituksen". Luonnollisesti tehtävänantaja ei tätä halua ja Kashima ryhtyy pian Tokunagan henkilökohtaiseksi taloudenhoitajaksi etsiessään salaista dokumenttia, vain huomatakseen ettei työnantaja ole niinkään puhdas kuin hän väitti olevansa.

Love Song for Vengeancen alku uumoilee hyvää. Kashima on menettänyt viimeisenkin läheisen ja hänen tiensä on yhtä veren tahrimaa polkua. Kostonsa hinta oli lainsuojattoman elämä, eikä Kashimalla ole hetkeäkään lepoaikaa. Jopa hänen läheistensä hautainsija on oiva paikka väijytykselle. Kiinnioton jälkeen, joka tapahtuu jo ennen elokuvan alkukrediittejä, alkaakin sitten lasku. Kashima jää yhä enemmän ja enemmän taka-alalle kahden hallinnon kamppaillessa keskenään, eikä Kashimalla ole muuta tekemistä kuin katsoa vierestä valtion menoa.

Ensimmäisen Lady Snowblood -elokuvan tiimoilta on siis siirrytty huomattavasti poliittisempiin asioihin, Kashiman ollessa vain yksi pelinappula pelissä Japanin hallinnosta. Tässä jatko-osa tekeekin suurimman virheensä, sillä kaikki mikä teki ykkösosasta hyvän, on tässä kuopattu ja istutettu vielä kukkia päälle. Kashima ei ole enää tarinan keskipisteenä, eikä hänellä ole elokuvassa mitään intressejä suuntaan tai toiseen, puhumattakaan kuva-ajasta. Suurimman osan neitonen viettääkin haavoittuneena vuoteessa katsoen kun ylemmät voimat tappelevat keskenään vallasta. Ettei Kashima kuitenkaan aivan ilman puitteita jäisi, on hänelle sisällytetty elokuvan loppuun pienehkö Lady Snowblood -kohtaus. Tällöin asia on vain jo vähän liian myöhäistä. 

Love Song for Vengeance on lopulta keskinkertainen, Lady Snowblood -nimellä ratsastava elokuva, jolla ei ole ensimmäisen osan kanssa mitään muuta tekemistä kuin juonen käynnistäminen. Tappelukohtauksetkin ovat vähäisiä ja oikeastaan ainoa huomiota herättävä sellainen on lopun taistelu. Tällaisenaan Love Song for Vengeance vajoaa keskinkertaisuuden massaan, eikä suosittelua voi antaa edes ensimmäisen osan faneille, jotka tämänkin jatko-osan varmasti katsovat.

Kuva

Julkaisu tarjoaa ei-anamorfista 2.38:1-suhteella olevaa kuvaa, joka on suoraan sanottuna erittäin heikkoa. Ylipehmeä kuva ei yksityiskohdilla hienostele ja ajoittain hieman pikselöitymistäkin on havaittavissa. Koko elokuvan ajan on havaittavissa valekuvaa ja staattisuudestakaan ei ole päästy eroon. Myös värien taso on heikkoa, eikä mustan ja vaalean päät ole sen parempia. Tästä seurauksena on yökohtausten hankala seuraaminen. Positiivisena asiana printti on ollut suhteellisen roskavapaa, mikä on tosin laiha lohtu kaiken muun huonouden seassa. Ala-arvoinen suoritus.

Ääni

Alkuperäinen monoraita hoitaa tehtävänsä, sen kummemmin jäämättä kuitenkaan mieleen. Minkäänlaista häiriötä ei ole havaittavissa ja dialogi kuuluu selvästi, aivan kuten myös äänitehosteet.

Lisämateriaali

Julkaisun lisämateriaalitarjonta on varsin heikkoa. Lyhyet biografiat ohjaaja Toshiya Fujitasta ja päänäyttelijä Kaji Meikosta, muutamia kuvia ja julisteita, sekä lyhyt tekstimuotoinen historiikki Japanin Edo-kauden alusta Japanin ja Venäjän välisen sodan loppuun. Lisäksi ovat trailerit elokuvista Red Lion, Ambush at Blood Pass, Zatoichi the Outlaw, sekä Hiroshi Inagakin Samurai-trilogiasta.

Yhteenveto

Lady Snowbloodin nimellä ratsastava jatko-osa on keskinkertainen tekele, jossa ensimmäisen osan hienoudet on päätetty lakaista sängyn alle, jättäen kuiviin nakerretun torson näytille. Poliittisessa ilmapiirissä pyörivällä juonella ei ole päätähdelle muuta sijaa kuin lopun oikeuden tuulena puhaltaminen.

Julkaisu jatkaa elokuvan tavoin ala-arvoista linjaa. Kuvan laatu jättää huomattavan paljon toivomisen varaa ja lisämateriaalit ovat mitään sanomattomia. Alkuperäinen monoraita sentään toimii jotenkin, toisin kuin itse elokuva.