Elokuva
Insinööri Clyde Sheltonin (Gerard Butler) rauhallinen koti-ilta perheen parissa päättyy julmimmalla mahdollisella tavalla kahden taparikollisen tunkeutuessa asuntoon ja jättäessä jälkeensä vaimon ja pienen tyttären ruumiit. Tekijät napataan nopeasti kiinni, mutta riittävien todisteiden uupuessa vain toinen tuomitaan kuolemaan. Toisen kanssa kunnianhimoinen syyttäjä Nick Rice (Jamie Foxx) tekee sopimuksen, joka päästää raiskaaja-murhaajan rikokseen nähden lyhyellä linnakeikalla kuin koiran veräjästä. Tyrmistynyt Shelton ei voi uskoa tapahtunutta todeksi, mutta on voimaton oikeuslaitoksen edessä. 

Kymmenen vuotta myöhemmin urallaan edennyt Nick Rice on jo unohtanut tapauksen ja keskittyy täysillä työhönsä ja auvoiseen perhe-elämään Kelly-vaimon (Regina Hall) ja lahjakkaan kouluikäisen tyttären Denisen (Emerald-Angel Young) kanssa. Kuolemanselliin tuomitun tappajan kivuttoman myrkkuruisketeloituksen saadessa sadistisen päätöksen ja nimellisen kakun jälkeen vapautetun murhamiehen löytyessä vielä karmeammalla tavalla lynkattuna, katseet kääntyvät hiljaiseloa viettäneeseen Clyde Sheltoniin, joka ei kiellä syyllisyyttään. Mies suljetaan huippuvartioituun vankilaan, mutta silloiseen oikeudenkäyntiin liittyvien henkilöiden nerokkaasti suunnitellut rankaisutoimenpiteet jatkuvat. Ricen on selvitettävä, kuinka Shelton onnistuu koston organisoinnissa kiven sisästä käsin ennen kuin tulee hänen vuoronsa. 

Parhaiten kulttimainetta nauttivan cyberpunk-scifin Cubic (Equilibrium, 2002) tekijänä tunnetun Kurt Wimmerin käsikirjoitus kääntää koston oikeutuksen dilemman moraalisesti moniselitteiseksi vigilante-elokuvaksi. Lajityypin modernista suunnannäyttäjästä Väkivallan vihollisesta (1974) poiketen kansalainen Shelton on enemmän loppumattomalta tuntuvan Saw-leffasarjan helvetinkoneita rakentava nukkemestari Jigsaw kuin Paul Kerseyn kaltainen kuoleman reaganilainen arkkitehti. Genren perinteistä poiketen uskonsa oikeusjärjestelmään menettänyt exterminaattori masinoi kostonsa paitsi rikollisia, myös systeemiä vastaan. Tarina kuitenkin välttää lipsumasta eksploitaation ja gornon puolelle antaen muutaman aihion ajatuksillekin punnitessaan niin Clyde Sheltonin kuin Nick Ricenkin toimet omatunnon vaakakupissa. Vasta leffan loppulukema kääntyy lähes absurdiksi, kun tuhonäytelmä huipentuu raamatullisiin mittasuhteisiin, eikä hurjimpia käänteitä niele purematta.  

Uransa musiikkivideoilla käynnistänyt ja kompetenssia näyttelijävetoisella panttivankijännärillä Neuvottelija (1998) hankkinut F. Gary Gray pääsee Lainkuuliaisella kansalaisella lähemmäksi vigilante-elokuvien syvempää olemusta kuin Vin Dieselin isännöimällä kovapanostuksellaan A Man Apart (2003). Tiukkaan pakettiin puristettu, dynaamisesti hengittävä ja sähköisesti liikkuva laatutrilleri muotoutuu visuaalisestikin varmaotteisen ohjaajan käsissä jänteväksi ja jännittäväksi. Tyylikästä toimintaa ja inhan brutaaleja hengiltäottoja sisältävä kissa ja hiiri -leikki on myös kristallinkirkkaasti kuvattu, elävästi editoitu ja pyroteknisesti pätevä. 

Poltetun kasken hajuista äijäkarismaa höyryävä skottikönsikäs Gerry Butler dominoi elokuvaa koston ultimaatumin masinoivana sosiopaattina onnistuen olemaan ristiriitaisessa roolissa sekä uskottava että pelottava. Vahvojen näyttöjen sarjaa jatkaa myös Jamie Foxx kuumottavan hermopelin nappulaksi joutuvana pykäläseppona, vaikka jääkin tällä kertaa selkeäksi kakkoseksi raamikkaan Butlerin rinnalla. Laidoilta vankkaa tukea antavat takuuvarmat sivuosanaamat. Bruce McGill on huolestunut piirisyyttäjä, Colm Meaney perässä hiihtävä rikosetsivä, Gregory Itzin vankilaa johtava byrokraatti ja Viola Davis jämpti pormestari.

Yhteenveto
Korkeaoktaanisesti kihelmöivä enigma ja viiltävästi vigilantti vendetta jakaa omankädenoikeutta tehokkain asein, mutta vähemmän yksisilmäisesti.