Vuonna 2074 keksitään aikamatkailu, mutta mullistava tekniikka kielletään lähes välittömästi kaikkialla äärimmäisen vaarallisena. Innovaatio ehtii kuitenkin päätymään järjestäytyneen rikollisuuden käsiin, jotka hyödyntävät aika-avaruuden vääristämistä lähettämällä tapettaviksi tarkoitetut uhrinsa 30 vuotta menneisyyteen, vuoteen 2044, missä alan ammattilaiset, Looperit, hoitavat pokan hengiltä ja hävittävät jäännökset kerta kaikkiaan. Yksi tällainen professionaali on Joe Simmons (Joseph Gordon-Levitt), aina täsmällisesti maissipellon laidassa haulikko tanassa kohteitaan odottava luupperi, jonka taidot ovat tehneet hänestä yhden alan arvostetuimmista ja myös varakkaimmista poistajista. Ammatin varjopuolet kuitenkin konkretisoituvat kertaheitolla, kun Joen tähtäimeen pressun päälle tupsahtaa hän itse (Bruce Willis). Vanhalla Joella on selkeä suunnitelma muuttaa kolmenkymmenen vuoden kuluttua kohtalokkaaksi käyvä tulevaisuus ja pelastaa rakastettunsa kun taas nuorempi versio tahtoo saada itse päättää, minne suuntaan elämäänsä kuljettaa. Alkaa raivoisa ajojahti, johon ottavat osaa myös Joen, sekä nuoren, että vanhan, työnantajat, jotka haluavat sulkea kummankin herra Simmonsin luupin, ennen kuin kaikkien tulevaisuus vaarantuu.



Rian Johnsonin Looper on äärimmäisen koukuttava aikamatkailu, uuden ajan scifi-trillereiden parhammistoa, jossa yhdistyvät niin vaahtosuinen trilleri, ajatuksekas tieteistarinointikin kuin koskettavat kohtalotkin. Looperissa Johnsonin luoma maailma on herkullisine yksityiskohtineen aito ja realistinen, vaikka bladerunnermaisesti futuristisiakin asioita on joka puolella näkyvissä. Tekniikan kehittyessä vauhdilla vain ihminen ja hänen alhaisimmat vaistonsa selviytymisestä ovat säilyneet ennallaan jo vuosisatoja, ja juuri selviytymisestä onkin Looperin kohdalla kysymys. Ajassa eestaas pomppiminen ja tarinalinjojen sattumanvaraiselta vaikuttava yhdistely antaa katsomossa aivoille alituiseen pureskeltavaa ja Looper vaatiikin sitä seuraavalta herkeämätöntä tarkkaavaisuutta.



Steve Yedlinin kekseliäitä kuvakulmia ja komppiksia käyttelevä kuvaus, Bob Ducsayn tarkka ja eläväinen editointi sekä ohjaaja Johnsonin serkun, säveltäjä Nathan Johnsonin yllätyksellinen score, joka tuo tapahtumiin huikeasti ulottuvuutta, myös musertavaa melankoliaa. Taitavasti orkestroidussa kokonaisuudessa on kiehtovia yksityiskohtia ja tarttumapintaa hieman samaan tapaan kuin esimerkiksi Terry Gillamin mestarillisessa dystopiassa 12 apinaa (Twelve Monkeys, 1995), jonka yhdessä pääosassa ajassa matkasi sattumalta myös Bruce Willis. Nerokas käsikirjoitus addiktoi välittömästi, ja vaahtosuista menoa tukevat hienosti hallussa oleva tekniikka sekä mainiot näyttelijäsuoritukset.



Joseph Gordon-Levitt tekee yhden uransa mieleenpainuvimmista roolisuorituksista nuorena Joena, miehenä, joka oppii kovemman kautta ymmärtämään tässä hetkessä tehtyjen tekojen vaikutukset. Bruce Willis tuo tarinaan aimo annoksen kiukkuista katkeruutta, jolle lopullisuuden ymmärtäminen on sen kerran jo nähneenä vähintään yhtä vaikeaa kuin nuoremmallakin versiollaan. Jeff Daniels piirtää hyytävän kuvan tulevaisuuden rikollispomo Abena, Paul Dano on Joen kovaonninen kollega Seth ja Noah Segan mestarilooperiksi millä keinoin tahansa halajava psykopaattinen Kid Blue. Naisrooleissa Emily Blunt on yhden mahdollisen tulevaisuuden avaimia hallussaan pitävä Sara, jonka pojan, Cidin (Pierce Gagnon), telekineettiset kyvyt voivat ratkaista kaikkeuden suurimmat kysymykset, ja Piper Perabo on Suzie, Joe Juniorin mielitietty showgirl.

Looper on yksi vuoden positiivisimmista yllätyksistä, vauhdikas ja ajateltu aikaralli, joka painaa persuksen penkkiin koko kiihkeän takaa-ajonsa ajaksi.