Elokuva
Kun Martha (Elizabeth Olsen) onnistuu kahden vuoden jälkeen pakenemaan karismaattisen, mutta myös psykoottisen Patrickin (John Hawkes) johtaman lahkon luota, ja majoittuu avuliaan siskonsa Lucyn (Sarah Paulson) ja tämän miehen Tedin (Hugh Dancy) luo kauniiseen järvenrantataloon, tulevaisuus näyttää nuorelle naiselle jälleen valoisammalta. Pitäen kokemansa visusti sisällään Martha yrittää sopeutua normaaliin eloon, mutta muistot ja pelot ajasta täysin omia lakejaan seuraavan ryhmittymän luona eivät jätä rauhaan. Patrickin johtamalla maatilalla nimen Marcy May saaneen Marthan todellisuudentaju hämärtyy, kun joka puolelta alkaa löytyä merkkejä siitä, että verinen menneisyys on konkreettisestikin seurannut häntä.

Sean Durkinin ohjaama ja käsikirjoittama Martha Marcy May Marlene käsittelee vakavaa ja vaikeaa aihettaan psykologisen trillerin keinoin, ja onnistuu tavoitteessaan hyytävän hyvin. Takaumina hypnoottisesti etenevä jännitysnäytelmä ei sorru halpoihin säikkyihin tai shokkitehoihin, vaan luottaa fiksusti niin katsojan älyyn kuin mielikuvitukseenkin. Durkinin luoma näytelmä piirtää tarkan kuvan elämässään kolhuja kokeneen tai muuten ulkopuolisille vaikutuksille alttiin ihmisen persoonallisuuden hajoamisesta, ja tämän avoimuudesta kääntyä seurauksia ajattelematta minkä tahansa avun puoleen, samalla kun se näyttää sokean uskon ja fundamentalistisuuden pimeimmät vaikutukset rajusti ravistellen. Kun ihminen syystä tai toisesta luovuttaa tai menettää oman itsensä määräysvallan omia tarkoitusperiään ajaville tahoille, seuraukset ovat aina äärimmäisen tuhoisat. Taiten hallittu elokuva myös huipentuu mietityn moniselitteiseen loppuratkaisuun.

Kronologian näennäisesti vaistonvarainen rikkominen tiivistää tunnelmat loppuaan kohden roimasti kauhelokuvan puolelle, eikä hyvällä tavalla ahdistuneen epävarmaksi itsensä tunteva katsoja kykene enää olemaan varma näkemiensä käänteiden todenperäisyydestä. Durkin ohjaa erinomaisiin näyttelijöihinsä vahvasti luottaen ilman päälleliimattuja shokkitehoja, ja ratkaisu osoittautuukin täysin oikeaksi, sillä omaperäisellä nimellään persoonan ja identiteetin pirstoutumiseen viittaava Martha Marcy May Marlene esittää maailmalle kaksi erinomaisen aitoa roolisuoritusta.

USA:ssa idolin asemaan nousseiden Olsenin pop-kaksosten Mary-Katen ja Ashleyn pikkisisko Elisabeth Olsen tekee järisyttävän sisäistetyn roolityön demoniensa kanssa taistelevana Marthana, jolle pako pahan kynsistä on ainoastaaan fyysinen suoritus. Festivaaleilla ympäri maailmaa palkintoja roolistaan keränneen ja muovisiskojensa esiintymiset valkokankailla heppoisissa siirappipommeissaan heti lähtösuoralla kauas taakseen jättävän Olsenin rinnalla elokuvan toinen peruspilari on jo elokuvassa Winter`s Bone (2010) vakuuttanut ja siitä Oscar-ehdokkuudenkin täysin ansaistusti saanut John Hawkes.

Lahkon suvereeni johtaja ja alamaisiaan taikurin tavoin manipuloiva Patrick on ensimmäisestä sekunnistaan lähtien pelottavan karismaattinen ilmestys jonka sisintä Hawkes raottelee mestarin tavoin, ilman ensimmäistäkään Charlie Manson -maneeria. Olsenin ja Hawkesin yhteisissä kohtauksissa ilma on sakeana jännitteistä ja merkityksistä kaksikon tyylitellessä pienin elein ja ilmein rekkalastillisen tunnetiloja, vihaa ja rakkautta, valkokankaalle. Myös Sarah Paulson tekee hyvää työtä Marthan todellisesta tapahtumista tietämättömänä siskona, jolle kyselemättä avun tarjoaminen on toinen luonto. Kiitellä sopii myös Hugh Dancya Marthan lankona Tedinä, jonka itsesuojeluvaistot heräävät tapahtumien kumuloituessa kohtalokkaan kesän aikana.

Yhteenveto
Hypnoottinen ja hyytävän realistinen trilleri menee syvälle ihmisyyden synkimpiin vesiin pakottaen katsojan ajattelemaan ankarasti omaakin suhtautumistaan aivopesua erehdyttävästi muistuttavaan täydelliseen uskollisuuteen mitä tahansa johtajia kohtaan, oli sitten kyseessä valtion-, kultin- tai uskonnollisten aatteiden päämiehet. Elokuva esitetään ilman suomenkielistä tekstitystä.