Elokuva
Monikaan ei tätä faktaa vielä tiedä, mutta mehiläisethän osaavat puhua. Ikivanha laki on kuitenkin määrännyt nämä vaikenemaan ihmisten läsnä ollessa, mutta kyllähän vaapsiaisistakin läppää irtoaa, kunhan vain uskaltavat avata suunsa. Juuri mehiläisten yliopistosta valmistunutta Barry B. Bensonia (Jerry Seinfeld) ei kiinnosta loppuelämän kestävä duuni hunajafirma Honexin palveluksessa, ja niinpä nokkela ja energinen pörriäinen venkoilee itsensä mettä hakevien Mesikorstojen messiin ja päätyy kotikennoston ulkopuolelle, suureen, suureen maailmaan. New Yorkin hektistä elämää hetken ihmeteltyään, Barry päätyy kukkakauppiaana toimivan Vanessan (Renée Zellweger) asuntoon ja ystävystyy sööttiin floristiin piikkiään myöten. Barrylle kuitenkin paljastuu mitä kaamein salaliitto, kun tämä äkkää teollisesti hoidetut mehiläisyhdyskunnat, ja niinpä tämä päättää haastaa ihmiskunnan oikeuteen, vuosisatoja jatkuneesta hunajanriistosta.

Animaatioiden parissa jo aiemminkin työskennellyt ohjaajakaksikko Steve Hickner ja Simon J. Smith ovat luoneet vauhdikkaan ja pastellin sävyisen maailman, missä ei ole mitään pelottavaa, paitsi ehkä sen suhteeton sokerisuus. Shrek-elokuvillaan kassavirtaa vyöryttäneen tuotantoyhtiö DreamWorks Animationin tyylin mukaan myös Mehiläisen elokuva tulvii viitteitä populaarikulttuuriin ja muihinkin julkisuuden henkilöihin. Vauhtia on annosteltu mukaan suurella kauhalla ja vitsirintamallakin osutaan tyydyttävän usein, mutta mitään hirmuisen omaperäistä ilmestystä ei mehiläisten ja ihmisolentojen elämien vertailusta saada aikaan.

Hittisarjansa Seinfeld (1990-1998) jälkeen hiljaiseloa viettänyt Jerry Seinfeld tekee hilpeän paluun valokeilaan sankarillisen Barry-mehiläisen äänenä. Samat tv:stä tutut nasaalinen ulosanti ja särkyvät ylä-äänet ovat tuttuja palikoita Seinfeldin rakentaessa hahmoaan omista työkaluistaan. Seinfeld hallitseekin miltei joka kuvaa ja on äänessä 98-prosenttisesti. Nythän herra Komiikka on jo ehtinyt ilmoittaa vetäytyvänsä uudestaan julkisuudesta ja palaavansa nauttimaan perhe-elämän ihanuuksista. Nähtäväksi jää, kuinka pitkäksi aikaa tällä kertaa. Renée Zellwegerin Vanessa saa niin ikään valkokangasaikaa kiitettävästi, mutta ne tehokkaimmat pistot löytyvät ehdottomasti sivuosaosastolta. Oikeussalissa ihmisten rajatonta oikeutta mehiläisten mesivarastoihin lobbaava Layton T. Montgomery on muhkean John Goodmanin riemukkaaseen ulosantiin luottava inhotus, eikä, paitsi ehkä kooltaan, varjoon jää Chris Rockin hirtehinen Hirvihuikkakaan, tuhat sanaa minuutissa suoltava sääski.
Vieläkin veljensä Harryn varjoon jäävä säveltäjä Rupert Gregson-Williams on luonut kuviin kivasti istuvan, seikkailullisen vauhdikkaan musiikin, jota höystetään lukuisilla pop- ja rock-kappaleilla, aina tilanteen vaatimalla tavalla.

Kotimainen dubbaus on ilahduttavasti myös huippuluokkaa. Barryna Janne Reinikainen ottaa kaiken irti riehakkaan reteästä roolistaan, Salkkari-Seppo Jarmo Koski riehuu Goodmanin osassa lakituvassa ja loppupisteet kerää Jukka Rasilan hilpeällä murteella slangia vääntävä Hirvihuikka. Laura Voutilainen on Vanessana oiva osassaan hänkin.

Yhteenveto
Vauhdikas, hilpeä ja isompaakin ihmettelijää monesti naurattava piirrosseikkailu passaa mainiosti joulunpyhien viihteeksi koko perheelle, vaikka mistään tulevasta klassikosta ei nyt olekaan kysymys.